Vieraisilla

Huh ihanaa kiirettä, ollaan oltu sekä vieraana, että emäntinä ja päivät ovat mennä hujahtaneet ohi! Hieman tiivistettynä menneitä päiviä, niin ollaan käyty ihmettelemässä koiria ja miettimässä, että minkähänlaisen koiran L valitsisi, jos hänelle mahdollisuus annettaisiin ;) L tyytyi hyvin pitkälti nukkumaan koko reissun ajan repussa, joten mielipide jäi tällä kertaa kuulematta. Kävin myös L:n kanssa liinatreffeillä tutustumassa liinailun ihmeelliseen maailmaan ja onpa nyt ensimmäinen lenkki liinan kanssa jo tehtynä. Vielä vaatii hivenen harjoittelua, mutta kyllä se tästä, innostus on kuitenkin löytynyt!

Uutena piirteenä on löytynyt vierastaminen ja erityisesti toisten pienten lasten äänet pelottavat. Itse olen ollut hyvin ujo pienenä, joten tämä voi olla jokin vaihe tai sitten omena ei ole kauas puusta pudonnut... Onneksi äidin tai isän lohduttava syli rauhoittaa pienen pelokkaan, mutta onhan toisella niin surkea ilme ja oikeat krokotiilin kyyneleet!

L on aamupäiväunilla ja minulla parsa kiehumassa, joten nyt äkkiä pyykkien laittoon, että ehtii kaiken ennen kuin poika herää! Ihanaa torstaita ja viikonlopun odotusta!

Lastenhuoneen sisustuskuume

Vaikka Ikea monessa aiheuttaakin puistatusta, niin meillä Ikean huonekaluja löytyy useampiakin. Jo monta vuotta muutoissa ovat mukana kulkeneet Lack-lipastot ja nyt uuteen kotiimme ovat päässeet Hemnes sekä Liatorp-sarjan tuotteet, valkoisena tottakai. Tulevassa lastenhuoneessa on tällä hetkellä Lack-sarjan iso kuuden laatikon lipasto, korkea viiden laatikon lipasto ja takorautainen vierassänky. Nykyisissä lipastoissa ei sinällään ole mitään vikaa, ne ovat hyviä säilytyskalusteita mutta kun ne ovat tähän mennessä jo olleet myös olohuoneen kalusteita, niin vaihtelu virkistäisi.

Mikäli saisin valita Ikeasta toivehuonekalut L:n tulevaan huoneeseen, valitsisin Hemnes-sarjaa:

Vaatteet muuttaisivat vaatekaappiin, johon saisi reilusti vaatteita kauniisti hengariin:

Olen haaveillut kirjahyllystä L:lle, koska itse rakastin kirjoja jo lapsena. Liitimme pojan jo kirjakerhoonkin, joten kirjojakin olisi hyllyjen täytteeksi tiedossa. Koska hyllyjä on näin paljon, voisi hyllyssä säilyttää myös leluja ja siihen olisi saatavana myös yhteensopivia rottinkikoreja pienemmille aarteille:

Ja vielä yksi säilytyskaluste olisi tärkeä, uusi lipasto. Lipastoon voisi laittaa vaatteita, leluja, aarteita ja kaikkea mitä pieni poika huoneessansa tarvitsee. Tämän ottaisin mielelläni meidän makuuhuoneeseenkin, mutta valitettavasti tilaa ei ole. Ei edes sitten kun pinnasänky muuttaa omaan huoneeseensa....

Kuvat lainattu Ikealta

Jotain uutta ja jotain sinistä

Jotain uutta on aivan ihana sydämen mallinen keraaminen piirakkavuoka, jonka löysin minilomaltamme. Vaikka piirakkavuokia on kertynyt jo useampia, oli tämä ihan pakko napata mukaan. Vuoka on kauniin perinteinen kermanvaalea ja täydellinen makeille kesäpiirakoille. Tottahan toki vuokaa piti päästä kokeilemaan heti kotiin päästyämme ja ohjeeksi valikoitui marjapiiras mustikalla, eli otsikon jotain sinistä. Piirakka pääsi hieman liian tummaksi, mutta hyvää se oli maitolasin kanssa nautittuna. Mikä olisikaan parempi eväs alkaa katsomaan viikon aikana kertyneitä Suurin pudottaja-jaksoja boksilta ;)

Kun vaipanvaihtoa ei tehdäkään kotioloissa

Olemme olleet koko perheen voimin muutaman päivän minilomalla ja siinä sivussa on tullut tutustuttua useampaankin lastenhoitohuoneeseen. Ennen lasta ei käynyt edes mielessä, että kuinka tärkeä voi hyvä wc-tila olla ja kuinka pieleen moni asia voikaan mennän huonon vaipanvaihtopisteen vuoksi.

Parhain lastenhoitohuone, jossa kävimme, oli kuin pieni olohuone. Huoneesta löytyi sänky, nojatuoli ja kunnon hoitopöytä vesipisteineen, ja siellä olisi voinut imettää rauhassa jopa maaten! Oli kiva myös pulloruokitulle, sillä siellä pystyimme rauhassa syöttämään pojan ilman häiriötekijöitä ja ylimääräisiä katseita. Huoneeseen mahtui hyvin vaunutkin, joten vaipan vaihdettuamme ja pojan syötyä saimme kaikki tavarat kasaan helposti, ja pojan laitettua rintareppuun ostosreissua varten. Puhtaan vaipan saanut ja masu täynnä oleva poika olikin mukavaa ostosseuraa, joten varmastikin tästä hyötyi myös liike :)

Pahin olikin kaukana tästä ja mikä kummallisinta, sekin sijaitsi paikassa, joka on suunnattu lapsiperheille. Hoitopöytä oli kirjaimellisesti ihan normaali pöytä ilman mitään pehmusteita ja kyllähän siellä vesipiste oli, mutta hanasta tuli vain kylmää vettä! Tottakai juuri silloin sattui eteen tällainen kamaluuspaikka, kun poika olisi pitänyt pestä melkein niskasta varpaisiin... Muutama ärräpää meinasi päästä, mutta onneksi laukusta löytyy aina kosteuspyyhkeitä.

Luulisi, että jos paikka on suunnattu lapsiperheille tai ainakin voidaan olettaa, että suuri osa kävijöistä on lapsiperheitä, huomioitaisiin tällaiset "huolintatoimetkin" mutta käytäntö osoitti toisin. Mieli tekisi laittaa palautetta niin hyvän, että huonon huoneen omaaviin paikkoihin, sillä kummatkin jäivät mieleen omalla tavallaan. Mutta ensi reissua varten tiedämme, missä vaipanvaihdon suoritamme ja missä emme, vaikka sen seurauksena poika joutuisi vaippansa kanssa hetken odottamaan...

Poikani musta-valkoinen

Välillä tuntuu, kuin L:lla olisi aina vain kaksi vaihtoehtoa; joko tai. Ensin hän ei halunnut millään nukkua ulkona vaunuissa ja siihen ihan opettamalla opetettiin. Ja kun taito opittiin, eipä hän suostunutkaan enää nukkumaan sisällä! Ulos oli mentävä nukkumaan, satoi tai paistoi. Nyt on vähän vastaavanlaista ilmassa. Kantoreppua hän ei meinannut ensin hyväksyä ei sitten millään, mutta nyt kun L huomasi, että kantorepun kyydissä onkin ihan kivaa ulkona, ei vaunuissa olekaan enää yhtään hyvä nukkua. Niinpä jo parin päivän ajan L on nukkunut kaikki lenkit manducassa, kun ennen hän nukkui aina saman ajan vaunuissa. Kotona ollaan laitettu poika vaunuihin, mutta kun vielä 15min käveltyämme vaunuista kuuluu kova protestihuuto, ei ole paljon vaihtoehtoja kuin ottaa poika reppuun, johon hän rauhoittuu heti. Tätähän minä halusin, hikilenkkejä ja pojan viihtyvän manducassa, mutta olisin silti toivonut myös vaunujen olevan edelleen kiva paikka. Saa nähdä tuoko muutosta mikään muu, kuin kopan ottaminen pois ja ratasosaan pääseminen, mutta kun ei ikä riitä vielä istumiseen. Ostin käytettynä kantoliinan ja sen saan tänään hakea postista, mutta sen kanssa täytyy ehkä vähän opetella ennen kuin uskaltaa pojan napata kyytiin. Mutta jos muutkin osaavat, niin kyllä minäkin (toivottavasti...)!

Leivontaa

Viikonloppuna innostuin leipomaan pitkästä aikaa ja innoittajana toimi Mallan Makeat-blogi. Voin rehellisesti sanoa, että ainoa pulla, jonka olen koskaan leiponut, on tehty yläasteen kotitaloustunnilla. Pitäisi kai tämäkin vahinko korjata joskus, sillä oikeasti tykkään pullasta mutta minulle riittää mainiosti, että saan sitä aina äitini leipomana. Nähdessäni Mallan blogissa peltipullan kuvan sekä reseptin, en voinut vastustaa kiusausta ja kauppareissulta nappasin mukaan ainekset. Resepti oli todella helppo ja pullakin makoisaa. Ensi kerralla en kyllä yritä olla hitusenkaan terveellinen ja käytän voita, kuten ohjeessakin sanotaan, enkä culinessea päällisen teossa. Osa pullasta syötiin itse, mutta suuren osan vein taas anoppilaan. Pakastintilaa kun on rajallisesti, niin tapana on viedä aina leipomuksia miehen vanhemmille syötäväksi päiväkahveille :) Ja onhan sekin yksi tapa vähentää kaloreita... ;)

Mattoilua ja iltapäikkärit manducassa

Reklamaatio selvisikin yllättävän nopeaa ja siitä seuraakin vinkki nro 3: Älä anna periksi, jos koet olevasi oikeassa ;) Sain aamulla erittäin ystävällisen puhelinsoiton maahantuojalta, jonka kanssa sovimme puuhamaton vaihdosta uuteen. Saimme vaihdon suoritettua jo tänään ja poika on päässyt testaamaan toimivaa paneelia. Fiksu poika (äitiinsä tullut, heh köh....) hoksasi heti, että paneelia potkimalla pystyy itse laittamaan sen soimaan ja tätä onkin sitten touhuttu pitkin päivää.

Puuhamatto on L:lle ihan ehdoton, jos haluaa hänen viihtyvän edes hetkisen selällään. Kova hinku on kääntyä koko ajan mahalleen, mutta kun ei voimat vielä riitä kovin pitkään mahalla oloon ja sitten iskee turhautuminen. Tosin entisen parin minuutin sijaan hän saattaa olla jopa 10min tyytyväisenä mahallaan ja potkii menemään hurjaa vauhtia. Voi sitä päivää, kun löytyy moottori alle ja konttausvaihe alkaa... Mahallaan ollessa on kehitystä havaittavissa, sillä nyt harjoillaan jo kämmennojaa entisen kyynärnojan lisänä. Poikaa kovasti kehuessa saa ihanat hymyt ja naurut, selvästikin tykkää, kun uudet taidot huomioidaan :)

Iltalenkki tehtiin tänään L:n ollessa manducassa ja kuinka ollakaan, hän siihen nukahti jo n. 10min kävelyn jälkeen ja nukkuikin melkein puolentoista tunnin unet! Tällaisia lenkkejä lisää, ehkäpä jossain vaiheessa uskaltautuisi jopa kaupungille asti ilman vaunuja :)

Tekevä oppii ja hölmö hankkii ajoissa

Jos lukijoissani löytyy raskaana olevia, tässä teille tärkeä vinkki: ÄLÄ osta mitään ennen kuin lapsi sitä todella tarvitsee, tai jos ostat, testaa se itse äläkä vain laita kaappiin odottamaan käyttäjäänsä.

Ostin puuhamaton joulukuussa, kun löysin mieleisen vaihtoehdon ja ajattelin, että onpahan sitten valmiina. Poika syntyi helmikuussa ja nyt viime aikoina, kun poika on keksinyt potkimisen hienon taidon, pääsi myös puuhamatossa oleva potkittava musiikkipaneeli vihdoin kunnolla käyttöön. Mutta kuinkas ollakaan, se ei toimi. Nooh, tottakai lähden sitten lastentarvikeliikkeeseen kyselemään, että mitäköhän tästä nappulasta pitäisi tapahtua. Myyjä esittelee heiltä mallikappaleen ja tosiaan, siinä on ominaisuus, jota meidän paneelissa ei ole. Kuten tällainen untuvikko hölmö äiti voisi kuvitella, ei reklamointi mennytkään "ihan niin kuin strömsössä". Myyjä kysyi milloin tuote on ostettu. Vastaan, että joulukuussa. Myyjän vastaus tähän on se, että ei sitä varmaan enää voi reklamoida, kun ostohetkestä on niin kauan ja hänen täytyisi myös varmistaa, kauanko tuollaisten tuotteiden tulisi kestää. Siinä vaiheessa minulla meni niin hermo: Siis eikö oikeasti lähes 100€ maksaneen lasten puuhatarvikkeen käyttöikä ole kuin tuon verran!! Kerroin myyjälle, että ei poikani ole edes syntynyt silloin, kun maton ostin, mutta myyjä vain inttää, että olisi vika täytynyt huomata.

Koska kanta-asiakaskorttini oli jäänyt kotiin, emmekä pystyneet sitä kautta varmistamaan ostopäivää, sovimme, että soitan kotoa korttini numeron. Soittaessani myyjä toteaa, että hän oli varmistanut, että ei voi enää reklamoida, vaan reklamaatio olisi pitänyt tehdä kuukauden kuluttua ostosta! Eli ilmeisesti minun olisi pitänyt kasata puuhamatto olohuoneen lattialla ja makoilla siellä itse paneelia potkimassa vauva vielä tukevasti mahanahan sisäpuolella...

Tällä hetkellä tilanne on se, että liike on pessyt kätensä jutusta mutta otin yhteyttä maahantuojaan. Vaikken ikinä saisi uutta paneelia, pärjään kyllä, mutta tuo periaate niin tökkii vastaan. Eli tuote olisi testattava heti ostohetken jälkeen ja lasten tarvikkeiden ei tarvitse kestää kuin muutaman kuukauden käyttöä (meillä tosin vika on ollut jo alusta lähtien koska mitään toimintaa ei ole ollut). Mielenkiinnolla odotan, mitä maahantuoja vastaa. Voitte olla varmoja, että ystävällinen ei viestini sinne ollut. En varmasti ole ainoa, joka on ostanut raskausaikana vauvalle tuotteita, jotka päätyvät käyttöön vasta monen kuukauden kuluttua. Minäkin ostin mm. rintapumpun raskauden puolen välin paikkeilla, enkä todellakaan testannut sen toimintaa kuukauden kuluessa ostosta. Mitenköhän sekin olisi pitänyt testata, tyhjää rintaa pumpata... Huh huh ja kiukkujen kiukku!

Eli mitä tästä opimme:
a) Testaa kaikki ostamasi tuotteet kuukauden kuluessa ostosta
b) lastentarvikkeen ei voi olettaa kestävän edes puolta vuotta

Vuoden mutsi

Vuoden mutsi-kirja on houkutellut jo pidempään ja tänään täytyi jo alkaa selaamaan, että mistä omani saisin. Kirjoittajien blogeja satunnaisesti seurailleena voin olla varma, että teksti koukuttaisi ja ehkäpä sitten illalla malttaisi mennä ajoissa peiton allekin, kun olisi mukava kirja väsyttäjänä. Pienenä miinuskommenttina se, että minulle tulee sekä Vauva-lehti että Kaksplus ja monesti nekin odottavat lukijaansa melkein niin kauan, että seuraava lehti meinaa jo kolkutella postiluukkua. Kauniina ajatuksena voisin kuvitella lukevani kirjaa pojan päiväunien aikana pihalla, mutta todellisuudessa tämä on onnistunut vain kerran. Jostain täytyisi saada lisää tunteja vuorokauteen... Tai todella edullinen ja hiljainen kotiapulainen, joka tekisi kotityöt sillä välin kun minä rentoudun ;)

Oman navan ympärillä

Kesän alennusmyynnit koluttu läpi, jälleen kerran tuloksetta.... Raskausaikana mietin, että turha silloin on ostaa kauheasti uusia vaatteita, kun ei niille raskausajan jälkeen olisi käyttöä. Mutta nyt kun poika on jo syntynyt, ei maha ole silti hävinnyt minnekään ja motivaatio vaateostoksiin on nolla. Pinnallisesti ajatellen kaipaan sitä entistä olotilaa, jossa oli kiva ostaa uusia vaatteita. Nyt tuntuu, että vaatteiden tarkoitus on vain olla mukavia, ei silitystä vaativia, pesun kestäviä ja ennen kaikkea, peittää maha.

Kaikista hienoista aikomuksista huolimatta paino ei laske. Liikuttua kyllä tulee vaunulenkkien muodossa, mutta ruokailu on varmasti se heikkous. Pitäisi syödä useamman kerran päivässä pienempiä annoksia, jottei sitten tarvitsisi syödä itseään kerralla ähkyyn. Mutta kun ei se ole mahdollista! Poika vaatii viihdytystä, ja tällä hetkellä paras paikka on äidin syli... Kun toinen käsi kannattelee poikaa, ei sillä toisella leikellä vihanneksia ja kuorita hedelmiä vaan syödään jotain helpompaa. Jonkinlainen laihdutusprojekti kiinnostaisi, sillä "ihan muuten vain" painon pudottaminen ei ole koskaan ollut minun juttu. Painonvartijat ei kiitos, mutta jotain muuta, vaikka blogiprojekti. Ihan huuhaa keinoin en haluaisi projektiin ryhtyä, vaan taustalla saisi olla faktaa, että mikä toimii ja mikä ei.

Eilen katsoin kuvia raskausajalta ja pojan ensimmäisistä kuukausista tähän päivään saakka, ja täytyy myöntää, että kyllä sitä masua tuli jo ikävä. Valitettavasti kuvissa ei näy liitoskivut, kolotukset, pahoinvoinnit, hitaat kävelyt, harjoitussupistukset jne. Ihan uskomatonta, että se potkija, joka masussa yritti potkia tietä ulos minun kylkiluiden välistä, nukkuu nyt tuolla makuuhuoneessa! Kuinkahan kauan pientä ihmettäni tulen ihmettelemään...  Yö-yhtyeen sanoja lainaten "Me sinut tehtiin, mutta sinä meidät loit" <3