Vieraisilla

Huh ihanaa kiirettä, ollaan oltu sekä vieraana, että emäntinä ja päivät ovat mennä hujahtaneet ohi! Hieman tiivistettynä menneitä päiviä, niin ollaan käyty ihmettelemässä koiria ja miettimässä, että minkähänlaisen koiran L valitsisi, jos hänelle mahdollisuus annettaisiin ;) L tyytyi hyvin pitkälti nukkumaan koko reissun ajan repussa, joten mielipide jäi tällä kertaa kuulematta. Kävin myös L:n kanssa liinatreffeillä tutustumassa liinailun ihmeelliseen maailmaan ja onpa nyt ensimmäinen lenkki liinan kanssa jo tehtynä. Vielä vaatii hivenen harjoittelua, mutta kyllä se tästä, innostus on kuitenkin löytynyt!

Uutena piirteenä on löytynyt vierastaminen ja erityisesti toisten pienten lasten äänet pelottavat. Itse olen ollut hyvin ujo pienenä, joten tämä voi olla jokin vaihe tai sitten omena ei ole kauas puusta pudonnut... Onneksi äidin tai isän lohduttava syli rauhoittaa pienen pelokkaan, mutta onhan toisella niin surkea ilme ja oikeat krokotiilin kyyneleet!

L on aamupäiväunilla ja minulla parsa kiehumassa, joten nyt äkkiä pyykkien laittoon, että ehtii kaiken ennen kuin poika herää! Ihanaa torstaita ja viikonlopun odotusta!

Lastenhuoneen sisustuskuume

Vaikka Ikea monessa aiheuttaakin puistatusta, niin meillä Ikean huonekaluja löytyy useampiakin. Jo monta vuotta muutoissa ovat mukana kulkeneet Lack-lipastot ja nyt uuteen kotiimme ovat päässeet Hemnes sekä Liatorp-sarjan tuotteet, valkoisena tottakai. Tulevassa lastenhuoneessa on tällä hetkellä Lack-sarjan iso kuuden laatikon lipasto, korkea viiden laatikon lipasto ja takorautainen vierassänky. Nykyisissä lipastoissa ei sinällään ole mitään vikaa, ne ovat hyviä säilytyskalusteita mutta kun ne ovat tähän mennessä jo olleet myös olohuoneen kalusteita, niin vaihtelu virkistäisi.

Mikäli saisin valita Ikeasta toivehuonekalut L:n tulevaan huoneeseen, valitsisin Hemnes-sarjaa:

Vaatteet muuttaisivat vaatekaappiin, johon saisi reilusti vaatteita kauniisti hengariin:

Olen haaveillut kirjahyllystä L:lle, koska itse rakastin kirjoja jo lapsena. Liitimme pojan jo kirjakerhoonkin, joten kirjojakin olisi hyllyjen täytteeksi tiedossa. Koska hyllyjä on näin paljon, voisi hyllyssä säilyttää myös leluja ja siihen olisi saatavana myös yhteensopivia rottinkikoreja pienemmille aarteille:

Ja vielä yksi säilytyskaluste olisi tärkeä, uusi lipasto. Lipastoon voisi laittaa vaatteita, leluja, aarteita ja kaikkea mitä pieni poika huoneessansa tarvitsee. Tämän ottaisin mielelläni meidän makuuhuoneeseenkin, mutta valitettavasti tilaa ei ole. Ei edes sitten kun pinnasänky muuttaa omaan huoneeseensa....

Kuvat lainattu Ikealta

Jotain uutta ja jotain sinistä

Jotain uutta on aivan ihana sydämen mallinen keraaminen piirakkavuoka, jonka löysin minilomaltamme. Vaikka piirakkavuokia on kertynyt jo useampia, oli tämä ihan pakko napata mukaan. Vuoka on kauniin perinteinen kermanvaalea ja täydellinen makeille kesäpiirakoille. Tottahan toki vuokaa piti päästä kokeilemaan heti kotiin päästyämme ja ohjeeksi valikoitui marjapiiras mustikalla, eli otsikon jotain sinistä. Piirakka pääsi hieman liian tummaksi, mutta hyvää se oli maitolasin kanssa nautittuna. Mikä olisikaan parempi eväs alkaa katsomaan viikon aikana kertyneitä Suurin pudottaja-jaksoja boksilta ;)

Kun vaipanvaihtoa ei tehdäkään kotioloissa

Olemme olleet koko perheen voimin muutaman päivän minilomalla ja siinä sivussa on tullut tutustuttua useampaankin lastenhoitohuoneeseen. Ennen lasta ei käynyt edes mielessä, että kuinka tärkeä voi hyvä wc-tila olla ja kuinka pieleen moni asia voikaan mennän huonon vaipanvaihtopisteen vuoksi.

Parhain lastenhoitohuone, jossa kävimme, oli kuin pieni olohuone. Huoneesta löytyi sänky, nojatuoli ja kunnon hoitopöytä vesipisteineen, ja siellä olisi voinut imettää rauhassa jopa maaten! Oli kiva myös pulloruokitulle, sillä siellä pystyimme rauhassa syöttämään pojan ilman häiriötekijöitä ja ylimääräisiä katseita. Huoneeseen mahtui hyvin vaunutkin, joten vaipan vaihdettuamme ja pojan syötyä saimme kaikki tavarat kasaan helposti, ja pojan laitettua rintareppuun ostosreissua varten. Puhtaan vaipan saanut ja masu täynnä oleva poika olikin mukavaa ostosseuraa, joten varmastikin tästä hyötyi myös liike :)

Pahin olikin kaukana tästä ja mikä kummallisinta, sekin sijaitsi paikassa, joka on suunnattu lapsiperheille. Hoitopöytä oli kirjaimellisesti ihan normaali pöytä ilman mitään pehmusteita ja kyllähän siellä vesipiste oli, mutta hanasta tuli vain kylmää vettä! Tottakai juuri silloin sattui eteen tällainen kamaluuspaikka, kun poika olisi pitänyt pestä melkein niskasta varpaisiin... Muutama ärräpää meinasi päästä, mutta onneksi laukusta löytyy aina kosteuspyyhkeitä.

Luulisi, että jos paikka on suunnattu lapsiperheille tai ainakin voidaan olettaa, että suuri osa kävijöistä on lapsiperheitä, huomioitaisiin tällaiset "huolintatoimetkin" mutta käytäntö osoitti toisin. Mieli tekisi laittaa palautetta niin hyvän, että huonon huoneen omaaviin paikkoihin, sillä kummatkin jäivät mieleen omalla tavallaan. Mutta ensi reissua varten tiedämme, missä vaipanvaihdon suoritamme ja missä emme, vaikka sen seurauksena poika joutuisi vaippansa kanssa hetken odottamaan...

Poikani musta-valkoinen

Välillä tuntuu, kuin L:lla olisi aina vain kaksi vaihtoehtoa; joko tai. Ensin hän ei halunnut millään nukkua ulkona vaunuissa ja siihen ihan opettamalla opetettiin. Ja kun taito opittiin, eipä hän suostunutkaan enää nukkumaan sisällä! Ulos oli mentävä nukkumaan, satoi tai paistoi. Nyt on vähän vastaavanlaista ilmassa. Kantoreppua hän ei meinannut ensin hyväksyä ei sitten millään, mutta nyt kun L huomasi, että kantorepun kyydissä onkin ihan kivaa ulkona, ei vaunuissa olekaan enää yhtään hyvä nukkua. Niinpä jo parin päivän ajan L on nukkunut kaikki lenkit manducassa, kun ennen hän nukkui aina saman ajan vaunuissa. Kotona ollaan laitettu poika vaunuihin, mutta kun vielä 15min käveltyämme vaunuista kuuluu kova protestihuuto, ei ole paljon vaihtoehtoja kuin ottaa poika reppuun, johon hän rauhoittuu heti. Tätähän minä halusin, hikilenkkejä ja pojan viihtyvän manducassa, mutta olisin silti toivonut myös vaunujen olevan edelleen kiva paikka. Saa nähdä tuoko muutosta mikään muu, kuin kopan ottaminen pois ja ratasosaan pääseminen, mutta kun ei ikä riitä vielä istumiseen. Ostin käytettynä kantoliinan ja sen saan tänään hakea postista, mutta sen kanssa täytyy ehkä vähän opetella ennen kuin uskaltaa pojan napata kyytiin. Mutta jos muutkin osaavat, niin kyllä minäkin (toivottavasti...)!

Leivontaa

Viikonloppuna innostuin leipomaan pitkästä aikaa ja innoittajana toimi Mallan Makeat-blogi. Voin rehellisesti sanoa, että ainoa pulla, jonka olen koskaan leiponut, on tehty yläasteen kotitaloustunnilla. Pitäisi kai tämäkin vahinko korjata joskus, sillä oikeasti tykkään pullasta mutta minulle riittää mainiosti, että saan sitä aina äitini leipomana. Nähdessäni Mallan blogissa peltipullan kuvan sekä reseptin, en voinut vastustaa kiusausta ja kauppareissulta nappasin mukaan ainekset. Resepti oli todella helppo ja pullakin makoisaa. Ensi kerralla en kyllä yritä olla hitusenkaan terveellinen ja käytän voita, kuten ohjeessakin sanotaan, enkä culinessea päällisen teossa. Osa pullasta syötiin itse, mutta suuren osan vein taas anoppilaan. Pakastintilaa kun on rajallisesti, niin tapana on viedä aina leipomuksia miehen vanhemmille syötäväksi päiväkahveille :) Ja onhan sekin yksi tapa vähentää kaloreita... ;)

Mattoilua ja iltapäikkärit manducassa

Reklamaatio selvisikin yllättävän nopeaa ja siitä seuraakin vinkki nro 3: Älä anna periksi, jos koet olevasi oikeassa ;) Sain aamulla erittäin ystävällisen puhelinsoiton maahantuojalta, jonka kanssa sovimme puuhamaton vaihdosta uuteen. Saimme vaihdon suoritettua jo tänään ja poika on päässyt testaamaan toimivaa paneelia. Fiksu poika (äitiinsä tullut, heh köh....) hoksasi heti, että paneelia potkimalla pystyy itse laittamaan sen soimaan ja tätä onkin sitten touhuttu pitkin päivää.

Puuhamatto on L:lle ihan ehdoton, jos haluaa hänen viihtyvän edes hetkisen selällään. Kova hinku on kääntyä koko ajan mahalleen, mutta kun ei voimat vielä riitä kovin pitkään mahalla oloon ja sitten iskee turhautuminen. Tosin entisen parin minuutin sijaan hän saattaa olla jopa 10min tyytyväisenä mahallaan ja potkii menemään hurjaa vauhtia. Voi sitä päivää, kun löytyy moottori alle ja konttausvaihe alkaa... Mahallaan ollessa on kehitystä havaittavissa, sillä nyt harjoillaan jo kämmennojaa entisen kyynärnojan lisänä. Poikaa kovasti kehuessa saa ihanat hymyt ja naurut, selvästikin tykkää, kun uudet taidot huomioidaan :)

Iltalenkki tehtiin tänään L:n ollessa manducassa ja kuinka ollakaan, hän siihen nukahti jo n. 10min kävelyn jälkeen ja nukkuikin melkein puolentoista tunnin unet! Tällaisia lenkkejä lisää, ehkäpä jossain vaiheessa uskaltautuisi jopa kaupungille asti ilman vaunuja :)

Tekevä oppii ja hölmö hankkii ajoissa

Jos lukijoissani löytyy raskaana olevia, tässä teille tärkeä vinkki: ÄLÄ osta mitään ennen kuin lapsi sitä todella tarvitsee, tai jos ostat, testaa se itse äläkä vain laita kaappiin odottamaan käyttäjäänsä.

Ostin puuhamaton joulukuussa, kun löysin mieleisen vaihtoehdon ja ajattelin, että onpahan sitten valmiina. Poika syntyi helmikuussa ja nyt viime aikoina, kun poika on keksinyt potkimisen hienon taidon, pääsi myös puuhamatossa oleva potkittava musiikkipaneeli vihdoin kunnolla käyttöön. Mutta kuinkas ollakaan, se ei toimi. Nooh, tottakai lähden sitten lastentarvikeliikkeeseen kyselemään, että mitäköhän tästä nappulasta pitäisi tapahtua. Myyjä esittelee heiltä mallikappaleen ja tosiaan, siinä on ominaisuus, jota meidän paneelissa ei ole. Kuten tällainen untuvikko hölmö äiti voisi kuvitella, ei reklamointi mennytkään "ihan niin kuin strömsössä". Myyjä kysyi milloin tuote on ostettu. Vastaan, että joulukuussa. Myyjän vastaus tähän on se, että ei sitä varmaan enää voi reklamoida, kun ostohetkestä on niin kauan ja hänen täytyisi myös varmistaa, kauanko tuollaisten tuotteiden tulisi kestää. Siinä vaiheessa minulla meni niin hermo: Siis eikö oikeasti lähes 100€ maksaneen lasten puuhatarvikkeen käyttöikä ole kuin tuon verran!! Kerroin myyjälle, että ei poikani ole edes syntynyt silloin, kun maton ostin, mutta myyjä vain inttää, että olisi vika täytynyt huomata.

Koska kanta-asiakaskorttini oli jäänyt kotiin, emmekä pystyneet sitä kautta varmistamaan ostopäivää, sovimme, että soitan kotoa korttini numeron. Soittaessani myyjä toteaa, että hän oli varmistanut, että ei voi enää reklamoida, vaan reklamaatio olisi pitänyt tehdä kuukauden kuluttua ostosta! Eli ilmeisesti minun olisi pitänyt kasata puuhamatto olohuoneen lattialla ja makoilla siellä itse paneelia potkimassa vauva vielä tukevasti mahanahan sisäpuolella...

Tällä hetkellä tilanne on se, että liike on pessyt kätensä jutusta mutta otin yhteyttä maahantuojaan. Vaikken ikinä saisi uutta paneelia, pärjään kyllä, mutta tuo periaate niin tökkii vastaan. Eli tuote olisi testattava heti ostohetken jälkeen ja lasten tarvikkeiden ei tarvitse kestää kuin muutaman kuukauden käyttöä (meillä tosin vika on ollut jo alusta lähtien koska mitään toimintaa ei ole ollut). Mielenkiinnolla odotan, mitä maahantuoja vastaa. Voitte olla varmoja, että ystävällinen ei viestini sinne ollut. En varmasti ole ainoa, joka on ostanut raskausaikana vauvalle tuotteita, jotka päätyvät käyttöön vasta monen kuukauden kuluttua. Minäkin ostin mm. rintapumpun raskauden puolen välin paikkeilla, enkä todellakaan testannut sen toimintaa kuukauden kuluessa ostosta. Mitenköhän sekin olisi pitänyt testata, tyhjää rintaa pumpata... Huh huh ja kiukkujen kiukku!

Eli mitä tästä opimme:
a) Testaa kaikki ostamasi tuotteet kuukauden kuluessa ostosta
b) lastentarvikkeen ei voi olettaa kestävän edes puolta vuotta

Vuoden mutsi

Vuoden mutsi-kirja on houkutellut jo pidempään ja tänään täytyi jo alkaa selaamaan, että mistä omani saisin. Kirjoittajien blogeja satunnaisesti seurailleena voin olla varma, että teksti koukuttaisi ja ehkäpä sitten illalla malttaisi mennä ajoissa peiton allekin, kun olisi mukava kirja väsyttäjänä. Pienenä miinuskommenttina se, että minulle tulee sekä Vauva-lehti että Kaksplus ja monesti nekin odottavat lukijaansa melkein niin kauan, että seuraava lehti meinaa jo kolkutella postiluukkua. Kauniina ajatuksena voisin kuvitella lukevani kirjaa pojan päiväunien aikana pihalla, mutta todellisuudessa tämä on onnistunut vain kerran. Jostain täytyisi saada lisää tunteja vuorokauteen... Tai todella edullinen ja hiljainen kotiapulainen, joka tekisi kotityöt sillä välin kun minä rentoudun ;)

Oman navan ympärillä

Kesän alennusmyynnit koluttu läpi, jälleen kerran tuloksetta.... Raskausaikana mietin, että turha silloin on ostaa kauheasti uusia vaatteita, kun ei niille raskausajan jälkeen olisi käyttöä. Mutta nyt kun poika on jo syntynyt, ei maha ole silti hävinnyt minnekään ja motivaatio vaateostoksiin on nolla. Pinnallisesti ajatellen kaipaan sitä entistä olotilaa, jossa oli kiva ostaa uusia vaatteita. Nyt tuntuu, että vaatteiden tarkoitus on vain olla mukavia, ei silitystä vaativia, pesun kestäviä ja ennen kaikkea, peittää maha.

Kaikista hienoista aikomuksista huolimatta paino ei laske. Liikuttua kyllä tulee vaunulenkkien muodossa, mutta ruokailu on varmasti se heikkous. Pitäisi syödä useamman kerran päivässä pienempiä annoksia, jottei sitten tarvitsisi syödä itseään kerralla ähkyyn. Mutta kun ei se ole mahdollista! Poika vaatii viihdytystä, ja tällä hetkellä paras paikka on äidin syli... Kun toinen käsi kannattelee poikaa, ei sillä toisella leikellä vihanneksia ja kuorita hedelmiä vaan syödään jotain helpompaa. Jonkinlainen laihdutusprojekti kiinnostaisi, sillä "ihan muuten vain" painon pudottaminen ei ole koskaan ollut minun juttu. Painonvartijat ei kiitos, mutta jotain muuta, vaikka blogiprojekti. Ihan huuhaa keinoin en haluaisi projektiin ryhtyä, vaan taustalla saisi olla faktaa, että mikä toimii ja mikä ei.

Eilen katsoin kuvia raskausajalta ja pojan ensimmäisistä kuukausista tähän päivään saakka, ja täytyy myöntää, että kyllä sitä masua tuli jo ikävä. Valitettavasti kuvissa ei näy liitoskivut, kolotukset, pahoinvoinnit, hitaat kävelyt, harjoitussupistukset jne. Ihan uskomatonta, että se potkija, joka masussa yritti potkia tietä ulos minun kylkiluiden välistä, nukkuu nyt tuolla makuuhuoneessa! Kuinkahan kauan pientä ihmettäni tulen ihmettelemään...  Yö-yhtyeen sanoja lainaten "Me sinut tehtiin, mutta sinä meidät loit" <3

Kun itku ei tulekaan pitkästä ilosta

L itki elämänsä ensimmäiset 2,5kk joka ilta ja paljon päivisinkin, eikä itkuun auttanut mikään. Vieläkin mietin, että miksei silloin kukaan voinut neuvolassa ottaa asiaa tosissaan ja sanoa, että olisikohan se kuitenkin koliikkia. Vaikkei koliikkiin olekaan hoitokeinoa, rauhoittaisi se kummasti esikoisensa kanssa kotona olevia vanhempia siitä, että kyllä me tehdään kaikki oikein lapsen itkusta huolimatta. Nyt kun itkuisuutta on ollut taas enemmän, tulee noiden aikojen ahdistus taas mieleen. Ei voi kuin ajatella, että onneksi se aika on ohi ja toivottavasti L ei muista siitä mitään.

Tuon itkuajan jälkeen en halua, että L joutuu itkemään yhtään "turhaa" itkua. Tähän on pyritty turvallisuuden tunteen luomisella, joka tulee rutiineista. Päivärytmit ovat tällä hetkellä hakusessa pojan hakiessa uutta unirytmiä, mutta iltarutiinit ovat samanlaiset. Päiväunien nukkumisajasta riippuen arvioiden, että nukkumaanmenoon on aikaa n. 45min, riisutaan poika vaippasilleen puuhamatolle. Jos L saisi päättää, ei vaatteita olisi koskaan päällä, joten tuo iltahetki on varmasti päivän hauskimpia juttuja. Monesti L viuhtoo menemään matolla puolisen tuntia, jonka jälkeen mennäänkin iltapesuilla ja maidon lämmitykseen. Jos mies on kotona, saa poika hyvänyön toivotukset ja minä vien nukkumaan. Päiväunille mieskin poikaa nukuttaa, mutta nuo iltaunet on se meidän oma juttu. Tuttu rutiini siitä, että pääsee äidin syliin peiton alle lämpimään yömaidoille, rauhoittaa päivän touhuista. En edes halua yrittää opettaa poikaa vielä siihen, että myös isä nukuttaa yönille, sillä kyllä 4kk:n ikäiselle saa äiti olla vielä tärkeä turva. Koska en imetä, on tuo yöunille meno ainoa asia, joka on vain minun ja pojan yhteinen asia. Sitä läheisyyden yhteistä tunnetta imetyksestä kaipaan eniten ja jollain tavalla haluan sen tunteen pojalle antaa. Imettäessänikin hoidin pojan iltanukutuksen aina, joten tämä on luonnollinen jatkumo sille.

Voisihan sen ajatella niinkin, että en koskaan pääse iltaisin mihinkään, koska pidämme tätä rutiinia yllä. Olen kuitenkin ollut poissa kotoa niin, että olen tullut takaisin nukuttajaksi, ja pojan nukkumaanmenoaikaan harvoin enää jaksaisi mihinkään lähteä. Eikä muutenkaan tee mieli lähteä myöhään illalla minnekään, sillä edelleen L herää öisin ja aamut alkavat aikaisin. Vaikkei kotona menisikään ajoissa nukkumaan, niin ainakin on kotona ja rauhoittumiseen on mahdollisuus. Poika on pieni vain kerran ja kun hänellä on paha mieli, niin on myös äidillä. Jos äidin syli on paras rauhoittaja, niin tällä äidillä ei ole koskaan niin tärkeää menoa, ettei syliä olisi tarjolla <3

Hammasta purren

Viime päivinä meillä on asunut pieni ja pippurinen känkkäränkkä. Tänään kiukku meni jo sellaisiin asteisiin, että päädyimme antamaan pojalle särkylääkettä. Hyvin vahvana epäilynä on hampaiden tulo ja kunhan iltapesuille mennään, niin täytyy kurkistaa taas pojan suuhun, että näkyykö mitään. Pullolle lakkoillaan ja mikään ei ole kivaa, paitsi hyppyyttäminen. Kohta on kyllä meillä miehen kanssa komeat käsilihakset, jos tätä vauhtia täytyy L:a hyppyyttää päivästä toiseen. Painoa sellaiset n. 7kg, joten kyllähän se jossain tuntuu.... Uusimmassa Kaksplussassa näytti olevan juttua hyppyyttämisestäkin, kunhan vain olisi aikaa se juttu lukeakin eikä vain ensimmäinen lause.

Miehellä alkaa maanantaina loma, joten sitten on taas enemmän aikaa itsellekin. Tarkoituksena on ainakin ommella, kaikki ompelustyöt on odotelleet tekijäänsä koko kevään... Yhden neuvolakorttikuoren olen tehnyt ja siinä se! Nyt olisikin heti listalla pari kuorta, pari peittoa ja yhdet verhotkin pitäisi ehtiä ommella. Verhoilla on tosin armonaikaa joulukuun alkuun asti, sillä äitini osti meille viime joulun jälkeen ensi jouluksi uuden verhokankaan.

Perjantain kunniaksi pitkästä aikaa leffailta, kunhan poika laittaa yöunille :) Ihanaa viikonloppua!

Sosetehdas

Sosetehdas on ollut taas tänään käynnissä, sillä huomenna on luvassa uusi maku: Porkkana. Äitini haki pojalle torilta kotimaisia porkkanoita ja maistuipas todella hyvälle! Tein taas kerralla isomman satsin pakkaseen ja hyvin on palaset ehtineet sulata, kun aamulla ottanut lounasannoksen kuppiin sulamaan. Jottei poikaraukka luulisi, että kaikki ruoka on oranssia, on seuraavalle viikolle luvassa kukkakaalia. Nyt kun on tehosekoitin valmiina pöydällä, niin sama tehdä valmiiksi useampaa lajia. Perunan kanssa en pidä kiirettä, kun se voi olla herkästi vatsakipuja aiheuttava. Ehkäpä parsakaalta vielä ja sitten perunaa voisi sekoitella johonkin jo aiemmin maisteltuun.

Bataatin maistelu on mennyt hyvin ja mitä useampi ruokakerta takana, sen paremmin maistuu. Enää ei tule itku lusikan nähdessään, sekin vaihe ehdittiin kokea. Tänään jopa tuntui, että olisi syönyt enemmänkin kuin jääpalakuutiollisen! Jonkinlaisia lautasia pitäisi kyllä hankkia, tällä hetkellä ruoka tarjoillaan muumimukeista ;) Kyllähän se nyt noista onnistuu ja L tykkää katsella värikkäitä mukeja, mutta kun poika pääsee itse harjoittelemaan syömistä pöydän ääreen syöttötuoliin niin vähemmän herkästi särkyvä vaihtoehto olisi varmasti parempi. Lusikkana käytetään Ainun ensilusikoita, kun niissä on ihan pehmeä lusikkaosa, joka ei varmasti osu kipeästi ikeniin/hampaisiin.

Vähempikin riittää, unia nimittäin

Pari päivää sitten totesin ääneen ajatuksen: Onkohan ihan normaalia, että 4 kuukauden ikäinen nukkuu edelleen näin monet pitkät päiväunet päivässä. Tänään tuli sitten todistettua, että vähemmälläkin pärjää... Kun normaalisti päiväunet menevät näin: Ensimmäiset n. 50min, toiset 2-2,5h, kolmannet n. 50min ja neljännet n. 30-45min. Tänään unirytmi menikin niin, että L on nukkunut kolme kertaa hieman reilut 30min unet. Ja mikä kummallisinta, poika on ollut koko päivän hyväntuulinen vähästä unimäärästä huolimatta! Saa nähdä miten huominen menee, sillä jo eilen pitkät päiväunet olivat katkonaiset.

Voisi kuvitella, että vähällä päiväunimäärällä nukkuisi hyvät yöunet, mutta olen joutunut jo useampaan kertaan käymään poikaa lohduttamassa ja maitoa antamassa. Normaali-iltana kun L on kerran nukahtanut, ei makuuhuoneeseen enää ole tarvinnut mennä. Olisi kai parempi mennä itsekin ajoissa nukkumaan, mutta aloin katsomaan subilta tulevaa leffaa Paksuna ja pahasti näyttää sille, että loppuun asti on katsottava...

Mutta oli tuosta pojan runsaasta hereillä olosta hyötyäkin, sillä L sai valita itse mieluisan vaunulelun ostosreissulla. Näytin aina kerrallaan kahta lelua ja varmuuden vuoksi vaihdoin myös lelut kädestä toiseen ja se lelu, johon katse useimmin kohdistui, "voitti". Yllättävän selkeästi suosikki löytyikin Lamazen pöllostä eli meille muutti Olivia the owl. Saa nähdä miten lelu oikeasti jaksaa poikaa viihdyttää, mutta onhan tuo ihan söpö äidinkin mielestä :)

Kuvauksellinen

Tänään käytin pojan hyväntuulisuuden hyväkseni ja otin pojasta 4kk-kuvat. Vierashuoneen sohvalla on suuria tyynyjä, joita vasten asettelin luonnonvalkean lampaantaljan ja sitten vain L sitä vasten tukevaan nojaan. Suurin osa kuvista on sellaisia, joissa L on joko hyvin vakava ilme naamallaan "minua ei kiinnosta"-asenteella tai sitten veikeällä ilmeellä kieli ulkona. Otin lähemmäs 100 kuvaa, joten kyllä niistä onneksi löytyi muutama kivakin :) Kunhan miehen loma alkaa, niin täytyy katsoa ajan kanssa koneelle kertyneet kuvat ja teettää mieluisammat ihan paperikuvina. Kehyksetkin olen jo ostanut, vain kuvat puuttuvat.

Kuvien ottamisen lisäksi tänään ollaan ihmetelty kuvia lattialla. Tuo "haitarikuvakirja" tai mikä ikinä onkaan nimeltään on todellinen suosikki ja se on yleensä hoitoalustan sivuilla viihdykkeenä. Hoitoalustalta L joutuu aina katselemaan tuota ns. väärästä kuvakulmasta, joten tänään otin sen lattiapuuhiin mukaan ja heti L:n piti kääntyä mahalleen kuvia katselemaan. Tuo aurinkokuva on suosikki, sitä L mielellään katselee ja välillä innostuu auringolle juttelemaankin. Toisella puolella on pääsääntöisesti musta-valkoväritteiset, selkeät kuvat ja niitä katseltiin pienempänä.

Kuvassa näkyvä metsolan body on yksi minun suosikkejani, mutta valitettavasti jäämässä jo pieneksi. L:lla oli tuo myös puna-valkoisena edellisessä koossa ja mietin, että vieläköhän nuo ovat valikoimassa. Metsolan nettisivujen mukaan niitä saisi keltaisena 2-laatuisena, mutta osaisinko pitää sen väristä pojalla... Samaa kuosia saisi myös metrikankaana eri väreissä, kuinka ihana peitto tuosta musta-valkoisesta tulisikaan <3

Juhannus 2012

Juhannus näkyi meidän perheessä ihan tavallisena viikonloppuna, eli me ollaan pojan kanssa oltu kotona kahdestaan ja mies on ollut töissä. Ainoana poikkeuksena on ollut se, että eilen miehen tultua töistä ja L:n mentyä nukkumaan innostuimme vielä grillailemaan. Kaikki naapuritkin ovat tainneet lähteä mökkeilemään, pihatie on hiljainen eikä juhannusjuhlien ääniä ole kuulunut.

Ollaan L:n kanssa nautiskeltu lämpimistä ilmoista käymällä pitkiä lenkkejä, n. 1,5-2h aamuisin ja iltalenkit n. 45-60min. Hyvin on pojalle uni maistunut liikkuvissa vaunuissa ja koira on saanut haistella ihan uusia tuoksuja, kun on poikettu totutuilta reiteiltä uusille kulmille. Kohta alkaa onneksi miehelläkin kesäloma ja päästään sitten yhdessä ulkoilemaan koko perhe. L tarvitsisi vielä aurinkolasit, niin sitten pääsisi hänkin kantorepussa katselemaan maisemia :) Julbot kiinnostaisivat kun niistä kuullut paljon kehuja, joten niitä lähdemme varmasti ensi viikolla sovittamaan.

Vauvanruokatehtailija

Koska vakaana aikomuksena on tehdä (ainakin) vihannessoseet itse, ei tänään auttanut muu kuin ryhtyä ensimmäistä kertaa tuumasta toimeen. Toki jo nyt syödyt maistiaiset olivat itse tehtyä, mutta "vain" haarukalla tehtyä sosetta pieni annos. Nyt keittelin sitten loppubataatin ja tein ison määrän sosetta kerralla pakkaseen. Onneksi joskus on tullut leikittyä terveysintoilijaa ja sen myötä kaapista löytyi vanha blenderi. Meillä on myös sauvasekoitin, mutta jostain luin, että sillä sosetta tehdessä saattaa soseeseen tulla liikaa ilmaa. Minkäännäköisiä ilmavaivoja ei ole toiveena, joten sauvasekoitin sai jäädä jatkamaan pölyttymistään ja blenderi pääsi kylvyn kautta takaisin käyttöön :)

Soseen tein tosiaan blenderissä ja nesteenä käytin ihan keitinlientä. Kaksi jääpalakuutio-astiaa sai toimia pakastuspaikkana ja loput mitä niihin ei mahtuneet, pääsivät pieniin minigrip-pusseihin. Pusseja en todella tule käyttämään jatkossa, hirveä sotku saada pieni määrä sosetta pienestä pussinsuusta siististi. Kauppalistalle siis lisää astioita :) Tarkoituksena on pakastaa sose muoteissa ja jäädyttyään siirtää kuutiot isompaan minigrip-pussiin. Kunhan saadaan lisää makuja ruokavalioon, voi sitten ottaa erilaisia vihanneskuutioita ja sekoitella päivän annoksen niistä. 

Sileämpi sose ei auttanut tämän päivän ruokailua, bataatti ei edelleenkään aiheuttanut ihastuneita ilmeitä. Mutta voi sitä nautinnon ilmettä, kun sai tutun ja turvallisen maitopullon tilalle! L pisti ihan silmät kiinni ja joi pullollisen niin sievästi nauttien. Kunhan aika kuluu ja päästään maistamaan lisää makuja, niin eiköhän maidollekin löydy voittaja, tai ainakin hyvä kilpailija ;)

Namskis

Minun pieni vauvani on hävinnyt jonnekin ja tilalle on tullut pieni suuri miehenalku. L:sta on tullut niin reipas, nukahtaa kiltisti päiväunilleen edelleen neljä kertaa päivässä, jumppailee puuhamatollaan ja osaa jo kääntyä oikean kyljen kautta selältä mahalleen. Vauhtia riittää jaloissa ja puuhamatolla ollessaan potkii menemään minkä ehtii. Kova hinku olisi päästä eteenpäin, mutta ihan vielä ei taidot riitä siihen. Kunhan tämä poika löytää liikkumisen taidon, niin tuleekin kiireiset ajat ;)

Ensimmäinen annos kiinteitä on myös maisteltu ja maistelu aloitettiin bataatilla. Koko syöntituokio napattiin videolle ja sille saa varmasti nauraa monet kerrat vielä. Niin hauskoja ilmeitä näkyi pojan naamalla, kun mietiskeli, että mitähän tuo mamma oikein suuhun pistää. Vitamiinit hän ottaa lusikasta hyvin nautiskellen, joten ei tainnut olla bataatti lempimakua :P Bataatilla jatketaan kuitenkin muutama päivä ja sitten taas jotain uutta ruokalistalle :)

Ihanaa juhannusta kaikille ja pitäkäähän toisistanne huolta <3

Syksyn suunnitelmia

Vaikka kesäkin on vielä tuloillaan (tai ainakin välillä tuntuu sille, kun saa ulkona palella..), olen jo miettinyt syksyn suunnitelmia.

Vauvamuskariin on ehdottomasti päästävä, alkaa loppua laulut kesken eikä samoja jaksaisi laulella päivästä toiseen. Sen verran olen jo ehtinyt tutkia, että muskaria olisi ainakin seurakunnan järjestämänä sekä sitten "tavoitteellista musiikkikasvatusta" järjestää konservatorio. Minulla ei ole yhtään sävelkorvaa, eikä laulukaan mene varmasti nuotilleen, joten seurakunnalla voisi olla ymmärtäväisempi vetäjä ;) Pikkuhiljaa täytyy kyllä alkaa muistamaan, että pian poika alkaa oikeasti kuuntelemaan mitä hänelle laulaa, joten sanoitukset eivät voi olla sitten enää samanlaisia kuin nyt... Jos sun lysti on- laulua voi nimittäin jatkaa vaikka minkälaisin sanoituksin, eivätkä kaikki taida olla edes julkaisukelpoisia.

Vauvauinti on toinen, mihin haluaisin (kunhan vain mahtuisin uimapukuun ensin). Niihin tuntuu olevan kovasti tunkua, joten varmastikin täytyisi jo nopeaan tahtiin alkaa etsimään järjestävää tahoa ja ilmoittautua mukaan. Kylvyssäkin L tykkää kovasti potkia jaloilla veteen ja pärskyttää vettä ympäriinsä. On kuitenkin sen verran tarkkaa puuhaa, että potkiminen tehdään kieli keskellä suuta ja vakavalla ilmeellä, se kun ei ole mitään pelleilyä ;)

Mammakerhoiluakin varmasti jatkan taas syksyllä, sillä porukka vaikutti mukavalle. Tämä on myös edullinen harrastusvaihtoehto, sillä kerho ei maksa mitään, ainoastaan kahvi maksaa nimellisen pienen summan. Lähistöllä pyörii myös MLL:n perhekahvila, jossa voisi tavata myös vähän vanhempia lapsia äiteineen. Ehkäpä senkin voisi käydä joskus kurkkaamassa, ainakin jos siellä on joku mielenkiintoinen esittelijä/teemapäivä.

Harrastuksia olisi siis tiedossa, mutta olisi myös se tylsä toinen puoli: Säästäminen sen varalle, että pystyisi olemaan pojan kanssa kotona vielä hetken äitiysloman loputtua. Kotihoidon tuki on ihan naurettavan pieni, ja jotain muutakin olisi hyvä tienata, ettei ihan tarvitsisi näkkileivällä ja vedellä elää. Työskentelen vakituisessa työssä hoitoalalla, mutta valitettavasti omalla työpaikallani ei todennäköisesti ole tarjolla keikkatyötä. Saakohan hoitovapaalla tehdä keikkatyötä missä tahansa, kunhan vain lapsi hoidetaan kotona? Mietin jo hetken omatoimista myyntityötä, esim. Me&I tai vastaava, mutta ihan vielä en innostunut siitä. Jos saisi edes muutaman viikonloppuvuoron omalta alalta, niin saman rahan saisi varmasti paljon helpommalla. Lukijoissa on muitakin pienten äitejä, niin kysyisinkin joko te olette miettineet työhön paluuta?

Kuin kiljuhanhet konsanaan

Monenlaista ääntä kestää kuulua L:n nukkuessa, mutta on näköjään yksi ääni, joka saa ulkona päiväuniaan nukkuvan pojan vaunut heilumaan vinhaa vauhtia: Pikkutyttöjen kiljunta! Tytöillä kuulostaa olevan hevosleikit meneillään ja äänialat menevät välillä hyvinkin korkealle... Oli pakko siirtää poika terassilta eteiseen nukkumaan päiväuniaan, kun muutaman minuutin välein toistuva kiljunta herätti pojan vähän väliä. Täällä minä nyt sitten naureskelen mielessäni, että kohta minustakin tulee sellainen hermoromahduksen partaalla oleva äiti, joka huutaa pihalla: "Olkaa hiljaa, vauva nukkuu!"

Olen huomannut, että mitä enemmän ikää L:lle tulee, sitä herkkäunisemmaksi hän on tullut. Synnytyksen jälkeen osastolla ollessamme siellä porattiin ihan vieressä koko "virka-ajan" ja toinen vaan nukkua tuhisi. Ennen L myös nukahti herkästi olohuoneessa, missä pauhasivat televisio ja me juttelimme miehen kanssa, mutta nykyään nukuttaminen tapahtuu makuuhuoneen rauhassa. Virikkeet ja äänet saavat tarkkaavaisen pojan kuuntelemaan tapahtumia, eikä millään malttaisi pistää silmiä kiinni.

Iltanukuttamiseen on ollut kokeilussa "unikoulu", jossa tavoitteena olisi, että poika osaisi itse nukahtaa sänkyynsä eikä häntä tarvitsisi kanniskella ja heijailla ympäri makuuhuonetta. Noin kuukauden verran olen pikkuhiljaa edeten päässyt jo siihen pisteeseen, että muutamana iltana olen vain syöttänyt pojan sylissä peiton alla, röyhtäyttänyt ja laskenut omaan sänkyynsä. Siinä hän on sitten raaputellut alulakanaa, katsellut sängynlaitoja ja nyrkkiä mussuttaen nukahtanut rauhallisesti. Tutti ei kelpaa edelleenkään, mutta koska nyrkin mussuttaminen on vähentynyt paljon, en ole enää edes yrittänyt. Vaikken enää imetäkään, on iltanukuttaminen edelleen minun vastuulla täysin. Se on helpottanut nukahtamisharjoittelua, kun joka ilta rutiinit on pojalle varmasti täysin samat. L myös selvästi nauttii, kun pääsee rauhoittumaan syliin peiton alle lämpimään ja saa ison pullon lämmintä maitoa. Äidin pieni mies <3

Ja mitä noihin pikkutyttöihin tulee, niin lapsi on terve niin kauan kuin se leikkii :)

Sinne meni taas yksi viikko

Näin kesällä on ihana nauttia ystävien kesälomasta. Saimme täksi viikoksi kesävieraan ja viikko mennä hurahti niin nopeaa, ettei blogiin ehtinyt edes vilkaista!

Eilen kävimme 4kk-lääkärineuvolassa ja L oli kovasti kasvanut, vaikka välillä itse jo mietin, että tuleekohan painoa tarpeeksi. Pituutta oli 65cm (edellisen kerran 62cm) ja painoa 6600g. Painoa tullut 4 viikossa 700g, joten ihan turhaa murhetta painonkehityksestä. Saimme myös luvan aloittaa kiinteiden maistelun ja neuvolasta saamien heikkojen ohjeistuksien vuoksi täytyy ensin etsiä netistä tietoa, miten kannattaa aloittaa ja millä. Kovasti L sai kehuja tarkkaavaisuudestaan, kun "istui" minulla sylissä jutellessamme lääkärin kanssa. Kuulemma voimme pikkuhiljaa alkaa odotella myös hampaita...

Jutellessamme lääkärin kanssa vanhempien jaksamisesta, tuli puheeksi L:n iltaitkut, joita kesti kahden viikon iästä n. 2,5kk ikään. Itku alkoi lähes kellonlyömälleen kahdeksalta ja päättyi puoliltaöin, joka ilta. Lääkärikin vahvisti aiemmin jo terveydenhoitajan pohdiskeleman diagnoosin: koliikki. Onneksi se aika on jo ohi, sitä en haluaisi enää takaisin...

Viikon aikana muistui pojalla taas mieleen unohtunut taito, eli vatsalleen kääntyminen. Eräs ilta juttelimme porukalla olohuoneessa L:n ollessa puuhamatolla ja yhtäkkiä mies huomasi, että poikahan on kääntynyt ihan itse! Ja siitä lähtien taitoa onkin harjoiteltu monta kertaa päivässä, eikä selällään malteta viihtyä.

Unirytmi on hukassa ja pientä univastusteluakin on ollut havaittavissa. Välillä herätään kuudelta aamulla ja tänään aivan poikkeukselliseen aikaan, nukuttiin puoli yhdeksään! Tai oikeastaan, en ole ihan varma moneltako L oli herännyt sillä itse heräsin siihen, kun poika jutteli mobilelleen pinnasängyssä.

Nyt nauttimaan kesäpäivästä ulos, ihanaa viikonloppua!

Maailmassa monta on ihmeellistä asiaa

Yhdenlainen kehitysaskel on varmasti L:n elämässä se, että poika on huomannut ympärillä olevan mielenkiintoisen maailman. Sylissä ollessaan pää pyörii niin kuin ankanpojalla, että ehtii nähdä kaiken. L on myös tarkka poika, isänsä eteisen lattialle jättämä reppu herättää heti huomiota ja sen luokse on päästävä! Välillä täytyy pitää ihan erityisen huolella kiinni kun L katselee niin tarkkaan alaspäin, että koko poika on menossa kohti lattiaa lähes kaksinkerroin. Kaikkea pitää koskea ja paukuttaa, puuhamatosta roikkuvat eläimetkin saavat kovaa menoa kun niitä oikein antaumuksella lyödään. Vielä ei ole huomattavissa, että kaikki pitäisi laittaa suuhun, lyöminen riittää ;)

Lämpimät ilmat ovat tuoneet taas mukanaan pukemisongelman ulkopäiväunille. Sisävaatteiden päälle laitettu ohut jakku ja peitto jaloille oli selvästi liikaa aamulla. Päiväunet jäivät lyhyeksi ja vaunusta kaivautui todella lämmin (muttei kylläkään hikinen!) poika. Iltapäiväunille uusi yritys kevyemmässä vaatetuksessa...

Se on haamu!

Näin taisi olla raskausblogin otsikko aika tasan vuosi sitten, ensimmäisen positiivisen raskaustestin olen tehnyt 9. kesäkuuta. Kuinka paljon on sen jälkeen tapahtunutkaan, mutta varmasti yksi ihanimpia muistoja raskausajasta on juurikin se ihan ensimmäinen positiivinen testi. Muutama testi piti tehdä vielä sen jälkeen varmistaakseen, että viiva varmasti vahvistuu, mutta niissä ei ollut enää sitä ihan samaa taianomaista tunnetta kuin ensimmäisessä. Jossain pitäisi olla testistä kuvakin, ehkäpä senkin voisi teettää vauvakirjaan... :)

Vuosi sitten tähän aikaan voin vielä hyvin, mutta hyvin pian sen jälkeen alkoi raskaus näkyä myös fyysisessä olotilassa. Helteinen kesä ja oksenteluun asti menevä raskauspahoinvointi eivät ole hyvä yhdistelmä, ja vielä ei ole aika kullannut tätä muistoa ;) Muistan vieläkin kuinka yritin lähteä illalla ilman jo hiukan viilennyttyä ulos raittiiseen ilman ja mikä kamala hajujen maailma siellä olikaan! Pahimpia oli grillin haju, grillattavan lihan tuoksu sai voimaan hyvin pahoin. Opinkin, että viikonloppuiltaisin ei kannata lenkkeillä, silloin joka toisen talon pihalla oli grilli tulilla ;) Toinen paha haju oli koiranputket ja muut kasvit, hyi hyi hyi. Se siitä raittiista ilmasta sitten...

Nyt nautinkin aurinkoisesta ilmasta ja kesän tuoksuista senkin edestä, tosin varjossa kun ei suora auringonpaiste ole koskaan ollut niitä lempiasioita herkästi palavan ihoni takia. Pojan päiväunien aikana otin uusimman Vauva-lehden mukaan terassille ja nautin oman hetken lukien lehden aivan rauhassa. Poika nukkui rauhallisesti puun varjossa, koira makoili vierellä auringosta nauttien, näitä hetkiä lisää <3

Hei hei pienet vaatteet!

Blogihiljaisuuden takana on ollut syynsä: Iltaisin L:n mentyä nukkumaan olen tehnyt kesäsiivousta turhiin vauvatavaroihin ja tänään tein vihdoin ja viimein sen raskaimman, kävin läpi liian pienet vaatteet. Olen jo muutaman kerran sen projektin aloittanut ja aina "säästöön"-pino on ollut suurempi kuin "kirpparille"-pino. Nyt vain tajusin, että jos meinaan hankkia jotain uutta ja sopivaa, on minun luovuttava jostain. Kaikkea ei voi säästää ja edes meillä ei raha kasva puussa ;) Hyvänä motivaattorina siivoukselle toimi myös elämäni ensimmäinen Me&I-tilaus, meille muuttaa mm. se ihana, haaveiltu pilvipeitto. Pyörittelin oikeasti monta iltaa edestakaisin, että onko ihan hurjaa maksaa niin kallista hintaa jostain peitosta, mutta loppujen lopuksi tajusin, että en sen halvemmalla saisi itse tekemällä. Edelleen mur mur sille, ettei käsityöt kannata!

Repussa

Ostin Manduca-kantorepun jo raskausaikana, vertailtuani reppuvaihtoehtoja hyvän tovin keskustelupalstoilla ja blogeissa. Ihan pienen vauvan kanssa en reppua kuitenkaan osannut kaivata, "uutuudenviehätyksen" ja ihastuksen voimalla kannoin vauvaa sylissä kaikki hereilläoloajat. Eli toisin sanoen tein kaikki kotityöt vauvan nukkuessa pitkiä päiväuniaan tai laitoin miehen töihin ;)

Siinä vaiheessa, kun L vähän jäntevöityi ja reppuun laittaminen tuntui turvallisemmalle, iskikin seuraava ongelma: Pitkä poikani oli liian pitkä olemaan repussa vauvatuen kanssa, mutta painoa ei ollut tarpeeksi, jotta olisi voinut olla ilman tukea. Nyt vihdoin ja viimein saimme ne maagiset 6kg täyteen ja repun käyttöä on päästy kunnolla harjoittelemaan. Säädöistä en ole vieläkään ihan varma, saisiko ne paremminkin, mutta reppu tuntuu ihan tukevalle. Mutta siitä pääsemmekin kysymykseen: Miten kannattaisi totuttaa vauva kantorepussa viihtymiseen? Ihan selvästi liikkeellä ollessa L on tyytyväisempi, mutta ei ole ehkä tarkoituksenmukaista, että pyykkejä laittaessa kierrän jokaisen vaatteen kanssa oman kierroksen keittiösaarekkeen ympäri ;)

Kirpparilla

Kirppistely on nykyään tehty todella helpoksi, kiitos facebookin. Kuulun jo useampaan lastenvaatekirppisryhmään ja näin kuukauden kokemuksella ei ole moittimista. Tähän saakka olen ostanut mm. useammat tähtivelourit (minun suosikkihousut), pari haalaria ja odottelen, jos postipoika huomenna toisi taas jonkun paketin mukaan ;) Vaatteiden kunto on ollut luvatun kaltaista, mutta olenkin ostanut vain sellaisia, joita kuvataan uudenveroisina tai ovat ihan uusia. Hinnat ovat vähän suuremmat kuin ns. kadunjalkakirppareilla ihan jo postimaksujenkin takia, mutta kuntokin on ollut peruskirppareita parempi. Sen minkä hinnassa maksaa vähän extraa, saa takaisin siinä, että löydöt voi tehdä kotisohvalla mihin kellonaikaan tahansa ja ne toimitetaan lähes kotiovelle :)

Käytiin miehen ja pojan kanssa eilen kiertämässä kaupungin suurimmalla kirpparilla ja lopputuloksena tyhjät kädet. En edes kehtaisi yrittää myydä sen kuntoisia vaatteita, mitä siellä oli! Likaisia ja nuhjuisia, hyi. Meilläkin on jo muutama laatikollinen pieneksi jääneitä vaatteita, mutta onneksi lähipiiriin on tulossa niin paljon vauvoja, että sellaiset mitä ei halua itselle säästää (voi luopumisen tuskaa...!), saa helposti eteenpäin. Käyttämättömäksi jäivät iso kasa kestovaippoja, mukana ihan uusiakin, jotka vain käyttöönottopesin. En sitten ollutkaan kestovaippaäiti, vaikka niin kovasti suunnittelin vielä raskausaikana... Pari kantoliinaakin löysin kirpparilta, mutta sinne nekin jäivät hyllylle. En vain luota itseeni sitojana, mutta onneksi liinoille on jo uusi mamma löytynyt :)

Voihan raskauskilot

Raskauden aikana paino ei noussut kuin reilut 10kg ja maha oli koko ajan pieni, ns. täynnä vauvaa. Kuvittelin, että kun synnytyksessä hävisi jo puolet kertyneistä kiloista, lähtisivät loputkin helpolla. Mutta ei, paino tuntuu enemmänkin vain nousevan. Itsekuri helpottaisi ehkä asiaa, sillä väsymykseen on niin helppo ottaa "lohtuherkkuja". Vaunulenkkeilen joka päivä ja L vaatii myös viihdytystä kävellen sisällä, mutta jotain muuta pitäisi keksiä.

Hyviä vinkkejä raskauskilojen pudotukseen otetaan vastaan! Vai olisiko muita mukaan "vauvamaha pois"-projektiin :P Kyselen minä ja jatkan karkkipussin tuhoamista... Mutta hei, onhan tänään kuitenkin lauantai ;)

Peittokuume

Usein sitä ihmettelee, että miksi kevättakit myydään loppuun jo talvella ja elokuun hellekelien aikaan löytyy kesämekkoja enää alerekeistä. Talvella katselin mm. Lindexillä ohutta kangaspeittoa miettien, että eihän tällä pakkaskeleillä tee mitään. Nyt kun kaipaisin vaunuihin ohutta kankaista peittoa, ei niitä löydy enää mistään! Tähän asti vaunussa on ollut raskausaikana itse tekemäni neuleviltti, mutta sen tilalle haluaisin nyt jotain muuta. Ajatuksena myös se, että kun kesä tulee, voisi kantokopan kannen ottaa pois ja laittaa vain normaalin peiton tilalle.

Koska olen koukuttunut facebookin kirppariryhmiin, olen huomannut, että moni muukin peittoja kuumeilee. Siispä sieltä on turhaa omaansa yrittää etsiä, kun on niin monta muutakin samanlaista hakemassa. Me&I:lla olisi aivan ihana pilvikuvioinen peitto, mutta 43€ hinta vaunupeitosta kuulostaa kyllä aika hurjalle...

Etsinnässä olisi peitto, jossa olisi vähintään toinen puoli pehmeää velouria ja toinen voisi olla sitten velouria, puuvillaa tms. Kokoa saisi olla n. 100x75cm ja kuosi lapsekkaan leikkisä, mielellään ruskeasävyinen. Mielessä kävi jo idea, että menisi kangaskauppaan ja tekisi itse, mutta: A) Kankaat ovat nykyään tosi kalliita ja b) missä ihmeen välissä ennättäisin sen tekemään. Katsoin metsolan sivuja ja kaksipuoleisen velouria olevan peitteen materiaalit maksaisivat n. 40€, mutta toki peittoja saisi sillä hinnalla kaksi. Mutta mitä ihmettä minä sitten tekisin kahdella peitolla...

Ihania kuoseja löytyisi kyllä metrikankaana, mm. tällaisia:

Kuva Ikasyr

Kuva Naperonutulta

Kuva Tirsokkaalta (tämän kun saisi ruskeana, onkohan musta liian synkkä...)

Ja voi kun jotain tällaista saisi velourina, vai mitenköhän trikoo käyttäytyisi peitossa...:

Kuva Sampsukalta

Ihania froteekankaitakin voisi harkita, mutta se tuntuu jotenkin äkkiseltään todella karkealta materiaalilta? Olisi niin helppoa tilata kankaat suoraan jostain eikä lähteä metsästämään sopivia kangaskauppoihin. Mutta helpommalla, ja ehkä myös halvemmalla, pääsisi, kun löytäisi jostain kauniin valmiin. Metsästys jatkukoon...

Musiikkimuistoja

Eilen illalla kävin yksin nopean ostosreissun autolla ja matkalla kuuntelin Johanna Kurkelan levyä, kuten niin usein aiemminkin. Kuunnellessani tuli mieleen ne monet matkat neuvolaan ja kuinka usein herkistyinkään, kun tuli kappale Rakkauslaulu. Lauluhan alkaa sanoilla "Kauan sitten minussa aavistus jo sinusta..." ja se riitti aina saamaan pienen kyyneleen silmäkulmaan. Siitähän se lähti, pienestä aavistuksesta <3

Koska olin levyä kuunnellut niin paljon jo raskausaikana, halusin levyn myös synnytykseen mukaan. Vaikka levy taustalla soikin, en montaakaan kappaletta muista kuulleeni. Yhden kappaleen kyllä muistan, sillä se sai nauramaan ja kehottamaan miestä vaihtamaan kappaletta. Voin nimittäin kertoa, että jos supistaa jo aika kipeää, ei halua kuulla kappaletta, jossa lauletaan "Riko minut hellästi mutta kokonaan...". Kappale on nimeltäänkin Riko minut ja jotenkin se ei rauhoittanut mieltä, joka oli levyn kuuntelun tarkoitus ;)

Kukkakärpäsiä

En ole koskaan ollut hyvä kasvien kanssa, olen jopa tappanut kaktuksen kuivuuteen! Olen ostanut yhden jos toisenkin kukan/viherkasvin ja parhaimmillaan "onnistunut" tappamaan sen viikossa. Eräänkin kerran haettiin ystävän kanssa minulle kaksi isoa ja kaunista kukkivaa kasvia Ikeasta, ja mikäli kukkia ei olisi valokuvattu, ei niiden olemassaolosta olisi ollut kauaa tietoakaan... Jotain niille tapahtui, voisin väittää, että vika oli huoneilmassa ;)

Jo muutama vuosi sitten totesin, että palmuvehkaa edes minä en pysty tappamaan. Yksi sellainen rassukka asuu meillä nykyäänkin. Ostin sen kun muutimme tähän asuntoon reilu vuosi sitten ja olen muistanut kastella sen ehkä viisi kertaa koko aikana... Voisi kuvitella, että kasvi on janokuoleman partaalla, mutta sepä puskee vain uusia oksia pintaan! Viikko sitten otin suuren riskin ja ostin palmuvehkalle ystävän, tulivehkan. Se oli niin kauniin kutsuva pienine vaaleanpunaisine kukannuppuineen. Siinä se nyt asustelee keittiön pöydällä ja huomionarvoista on, että kuva on otettu tänään! Kuvassa näkyy myös kesäistä uutta, vaaleanpunasävytteistä sisustusta, mitäs tykkäätte?

Äidin omaa aikaa

Työssäkäyvälle maanantait ovat useimmiten se välttämätön paha, mutta näin äitiyslomalaiselle maanantai voi olla hemmotteluhetki itselle. Hiusväri päähän, pieni (tai vähän suurempi...) pala mutakakkua ja lasi kylmää maitoa <3 Päivällä pojan nukkuessa päiväuniaan istutin myös muutaman särkyneen sydämen takapihalle. Meillä on ollut niitä kotona (aina?) ja olen pitänyt niiden hempeästä, vaaleanpunaisesta sävystä. Huomenna meinasin hakea yksivuotiset kesäkukat ja sitten alkaa olla terassi kesäkunnossa. Jospa sen ehtisi kuvaamaankin valmiina, tekovaiheesta kun meinasi jäädä kuvat kokonaan ottamatta...

Vielä palatakseni hiuksiin... Raskausaikana hiukset olivat ihan loistavassa kunnossa, mutta nyt taitavat hormonit tehdä tepposensa ja hiuksia lähtee ihan mielettömiä määriä. Luulin ihmisten aina liioitelleen hiustenlähtöä raskaus/imetysaikana, mutta kun katselee lattioita, tai ylipäänsä mitä tahansa paikkaa, pintaa tai koloa, tietää hiustenlähdön olevan totista totta... Varsinkin kun hiukseni ovat tummat ja pitkät, ei irronneita hiuksia tarvitse suurennuslasilla etsiä. En tiedä auttaisiko joku vitamiini/shampoo/valmiste hiustenlähtöön, mutta nyt ensiapuna olen letittänyt hiukset yöksi ja tuntuu ettei niitä irtoaisi ihan niiiiin paljon. L ei kyllä yhtään auta tässä ongelmassa, vaan reippaana poikana harjoittelee tarttumisotetta nappaamalla hiuksistani kiinni aina niiden osuessa pienten käsien ulottuville, auts!

Lämpimien kelien vaateongelma

"Varhainen lintu madon nappaa" taisi L ajatella aamulla ja heräsi 6.45. Yritin ottaa viereenkin lämpimän peiton alle, mutta poika vain naureskeli ja höpötteli. Puoli kahdeksalta luovutin ja nousimme ylös.

Aikaisesta aamusta johtuen ollaan ehditty jo aamulenkilläkin käydä ja siinäpä olikin päivän pulma: Mitä pukea lapselle vaunuihin, kun lämpöasteita varjossakin +15 ja aurinko paistaa? Meillä on pehmeä vaunukoppa ja huopapeitto vaunuissa pehmukkeena/patjana. Tänään L:lla oli päällä pitkähihainen body, housut, sukat, tumput, tossut, kypärälakki ja näiden päällä hupullinen jumpsuit. Jaloilla oli lisäksi neuleviltti, jonka otin pois kesken lenkin, mutta tämän jälkeen poika ei enää rauhoittunut. Sama juttu oli eilen aamulenkillä, että poika herää kesken lenkin eikä tällaista ongelmaa ole ennen ollut. Ajattelin tietenkin, että kuumuus vaivaa muttei sekään tuntunut olevan ratkaisu. Yritin lenkin jälkeen viedä pojan ulos varjoon nukkumaan, mutta vaunuissa oli koko ajan levoton meininki. Rauhoittui sitten, kun toin vaunut eteiseen ja kypärälakin otti pois. Olisi vain niin paljon mukavampi, kun nukkuisi pihalla raittiissa ilmassa... Uskaltaisikohan sitä jo luopua kypärälakista vai kannattaisiko kokeilla nukuttaa sisävaatteissa ja kunnolla peitto päälle? L ei vain yhtään tykkää, että kädet on peiton alla, joten lopputuloksena olisi varmasti taas, että peitto olisi jossain vyötärön seutuvilla. Tulisi jo kunnolla lämmin ja loppuisi tuulemasta, niin ei tarvitsisi jännittää näiden ilmojen kanssa...

Ihanaa helluntaita kaikille! Minun helluntaiheila nukkuu vielä yövuoron jäljiltä ja koirakin tuhisee vieressä sohvalla, joten tämä sunnuntai-aamupäivä kuluu unisissa tunnelmissa :)

Unelmien lastenhuone

3kk:n ikäinen vauva ei tarvitse lastenhuonetta, mutta sisustamista rakastavana minä tarvitsisin sellaisen ;) Olisi niin ihana päästä sisustamaan pienen pojan huonetta kaikella suloisella ja mukavalla! Löysin eräs ilta ruotsalaisen nettiputiikin Jollyroom, jossa olisi aivan ihania lastenhuoneen sisustusesineitä.

Meille voisi muuttaa esim. keinutuoli:

Ihana pöllömatto:

Puinen säilytyslaatikko leluille ja aarteille:

Ja nämä palikatkin ottaisin mielellään:

 Kaikki kuvat Jollyroom:ilta

Kaikkien näiden valmistaja on Kids concept ja mietinkin, että myydäänköhän näitä jossain päin Suomea? Huoneessa meillä on jo valmiina yhdellä seinällä tapetti ja muut ovat maalipinnalla, ja nykyiseen värimaailmaan voisi helposti yhdistää vihreän. Pikkuhiljaahan huoneeseen voisi hankkia kaikkea mukavaa valmiiksi odottamaan asujaansa, nykyään huone toimii vierashuoneena (eli käytännössä pyykinkuivaushuoneena). Jotenkin vielä tuntuu kaukaiselle ajatus, että L muuttaisi omaan makuuhuoneeseensa nukkumaan, mutta voisihan huone olla leikkihuoneena jo aikaisemmassa vaiheessa. Huone on niin vähällä käytöllä, että ihan harmittaa, kun ei siellä tule vietettyä aikaa. Tekisikö erilainen sisustus huoneesta houkuttelevamman vai onko se vain tekosyy päästä shoppailemaan lastenhuonetavaraa ;) 

Nukkumatin aikataulutus

Tänään meillä piti olla "perjantaikerho" eli ryhmä, joka on tarkoitettu esikoisen kanssa kotona oleville vanhemmille. Jostain syystä viesti kerhon peruuntumisesta ei saavuttanut minun sähköpostia (tai muutaman muunkaan oven takana kävijän), joten tulipa sitten seikkailtua bussilla ja käveltyä vesisadelenkki "ihan vain huvin vuoksi"... Kerran on siellä käyty ja ensi viikolla on viimeinen kerta, kesätauko tiedossa. On muuten tosi harmi näin kevätvauvan kanssa, että kaikki aktiviteetit loppuvat kesäksi. Juuri silloin kun vauva on sen verran iso, että sen kanssa pääsisi jo paremmin liikkumaan ja touhuamaan. Vauvauintia ja -muskaria syksyllä odottaen...

Viime yö meni vielä paremmin kuin edellinen, L nukkui klo 21-7.30 ilman heräämistä! Puoli seitsemän aikaan pinnasängystä kuului kukon kiekaisua muistuttava ääni, mutta kurkistaessani sänkyyn oli poika täydessä unessa. Ajattelin, että poika herää varmasti ihan kohta, mutta yllätykseksi nukkui vielä tunnin.

Marika kyseli meidän unirytmiä ja ennen rytmin muuttumista se meni aika tarkkaan näin:
*Aamuherätys n. klo 8.30, jonka jälkeen sitteriin istuskelemaan minun aamupalan ajaksi
*Aamupesujen jälkeen pikkupäikkäreille n. klo 9.30-9.45, nämä unet kestävät 15-45min (sopivasti, että ehtii sillä ajalla meikata ja valmistella päivän menoihin lähtöä)
*N. 3h aamuheräämisestä hieman pikkupäikkäreiden pituudesta riippuen pitkille päiväunille ulos, eli n. klo 11.30-12. Yleensä käydään lenkillä tai vaunuilla asioilla. Unien kesto 2,5-3h
*Poika herää n. klo 14-15, jonka jälkeen tunti-puolitoista tuntia hereillä ja pikkupäikkäreille, joiden kesto 20-35min.
*N. klo 18 iltapäikkäreille ulos, nukkuu 45min-1,5h verran.
*Iltapesut puoli yhdeksän maissa ja nukahtaa n. puoli kymmenen maissa.
* Yösyönti neljän-viiden aikaan

Eli kun Marika kyselit nukkuuko L kahdesti ja mihin aikoihin, niin meillä tosiaan nukutaan neljät päiväunet päivässä, ja joskus harvoin jopa viidet! Tämän hetken tilanne on tuohon rytmiin verrattuna, että kaikki tapahtuu n. tuntia aikaisemmin ja yösyöntiä ei ole ollut. Saa nähdä miten tilanne muuttuu vielä, vai ovatko yhtenäiset yöt tulleet ainakin hetkeksi jäädäkseen.

L nukahti nyt illalla jo kahdeksan maissa, mikä oli todellinen yllätys, sillä tänään nukuttiin myös iltapäikkärit! Kävin vaunujen kanssa lenkillä 45min ja ja L jatkoi unia pihalla vielä niin, että kokonaisunimääräksi tuli 2h! Ajattelin, että saa nähdä kuinka myöhäiseksi yöunille meno menee, mutta hereillä oltiin puolitoista tuntia, jonka jälkeen väsynyt mies nukahti sänkyynsä tuttipullo suussa. Tuttiahan meillä ei huolita, mutta tänään sen "korvikkeeksi" sopi lämmintä maitoa sisältävä pullo.

Nyt minä sitten täällä ihmettelen, että mitä ihmettä nyt tekisikään, kun "oma aika" alkoikin yllättäen jo aikaisin :)

Nukkumatin mailla

"Reissussa rähjääntyy" on sanonta, joka on mietityttänyt tässä päivän aikana. Ennen mummolaan menoa meillä oli todella tarkka ja hyvä uni-valverytmi, mutta nyt siitä ei ole tietoakaan. Viime yönä L nukkui ensimmäistä kertaa heräämättä läpi yön, klo 21-6.30. Puoliunessa joi 150ml maitoa, jonka jälkeen jatkoi unia kahdeksaan saakka. Tämä on tietenkin positiivinen asia, mutta sitä edelsi ilta ilman iltapäiväunia! Poika heräsi päiväunilta puoli kuusi ja vaikka kuinka yritettiin saada seitsemän aikaan pienille päiväunille, ei poikaa vain väsyttänyt. Kahdeksan jälkeen aloitettiin nukuttaminen ja yliväsyneen, raivoavan pienen miehenalun nukuttaminen on kaikkea muuta kuin helppo homma... Tänään heräsi päiväunilta jo joskus viiden aikaan ostosreissulla eikä nukahtanut edes kotimatkalla autoon, kuten normaalisti tekee. Taas moneen kertaan yritettiin nukuttaa vielä päiväunille, mutta ei! Kahdeksan aikan mentiinkin jo iltaunille ja olihan se aikamoista raivoamista jo melkein seitsemästä asti. Yritin nukuttaa vaunuihin sisälle, vaatteetkin otettiin pojalta pois ettei olisi kuuma, mutta uni ei vain tullut.  Vaikuttaisikohan tähän unien hukassaoloon ja kiukkuun niin reissu kuin pikkuhiljaa lopeteltu imetys maidontulon loppumisen vuoksi... Nyrkkejä L "puree" suutuksissaan ja väsyneenä, mutta ehkä se ei kuitenkaan kerro hampaiden tulosta, kai?

Hyviä vinkkejä päiväunien takaisin saamiseksi kaivataan!

Maailmaa ruusunpunaisin silmin

Äitiys ei suinkaan ole pehmentänyt päätä, vaan nyt kyse on sisustuksesta. Ruskea-valkeaan sisustukseen olen kaivannut jo jonkin aikaa jotain tehosteväriä ja nyt kevään myötä sisustuskuume on vain kasvanut. Tai sitten äitiyslomalla on vain liikaa aikaa katsella kotona ympärilleen... Haaveena on ollut tehosteväriksi hempeä vaaleanpunainen ruusu/ruutukuvioisena ja kun Hemtexissä silmiin sattui kyseistä väriteemaa, en enää malttanut olla nappaamatta jotain ihan pientä mukaan... Kaikeksi onneksi myös Ikea ja Jysk tarjosivat samaan tyyliin sopivia juttuja, joten nyt on väriä kerrakseen. En malta odottaa, että päästään reissusta kotiin ja laittelemaan uudet jutut paikoilleen. Mitään isoa muutosta en halunnut, eikä varmasti mieskään enempää vaaleanpunaista, joten saa nähdä mitä muutamalla tyynyllä, huovalla, kynttilöillä ja pöytäliinalla saadaan aikaan :)

Mummolassa mummolan rytmiin

Ollaan oltu pojan kanssa mummolassa lomailemassa ja ihana, säännöllinen unirytmi ei ole enää entisensä. Aiemminhan meillä herättiin aikaisintaan puoli yhdeksän aamulla, mutta täällä on herätty jo useampi aamu varttia vaille seitsemän! Itse en ole mikään aamuihminen, varsinkaan kun iltaisin ei tule mentyä tarpeeksi aikaisin nukkumaan. Uskon, että suuri syy aamuherätykseen varhentumiseen on pimennysverhon puuttuminen. Kotona meillä on makuuhuoneessa pimennysverho ja sen ansiosta ei aamuaurinko pääse herättelemään. Mummolassa on pelkät sälekaihtimet ja valoisaa on lähes läpi yön. Itsellänikin oli vaikeaa nukahtaa uudelleen yösyötön yhteydessä, pojan tosin siinä vaiheessa nukkuen kuin pieni possu matkasängyssään...

Nyrkin vienti suuhun on ollut viime aikoina todella mahtava leikki ja tätini ehdotteli, että voisiko tehdä hampaita! Voiko hampaiden teko alkaa jo näin aikaisessa vaiheessa? Tuttiahan L ei suostu ottamaan, vaan tutti aiheuttaa yökkäysrefleksin. Eilen tosin oli poikkeus sääntöön ja iltaunille laittaessa suostui 10min tutin houkuttelun jälkeen vaihtamaan peukalon tuttiin. Haluaisin yrittää opettaa tutin käytön, sillä peukalon syönti ei varmasti tee hyvää peukalolle saatika tuleville hampaillekaan...


Näin äitiyslomalla ei maanantaitkaan tunnu kamalalle ja mikäs sen ihanampaa kuin odotella päivän lämpenevän. Aivan ihana auringonpaiste jo ulkona, selkeästi hyvä syy pitkälle vaunulenkille :)

Kesää tehdessä

Blogihiljaisuuden aikana meillä on tehty kesää eli menossa on ollut uuden terassin rakennus sekä teimme myös uuden kukkapenkin (suunnitellen samalla jo seuraaviakin). Minä en ole koskaan ollut kukkaihminen ja muuttaessamme nykyiseen kotiimme takapihalla oli viisi kukkapenkkiä, ja piha on ihan normaalikokoinen rivitalon piha... Viime kesänä jo harvensimme penkkien määrää yhteen mutta nyt uuden terassin myötä ja ehkä myös siksi, että äitiyslomalla on liikaa aikaaa suunnitella, on kukkapenkkien määrä jälleen kasvussa. Puutarhamyymälät ovat täynnä ihania kesäkukkia ja niitä olisi mukava kesällä pojan kanssa pihalla ihailla. Hankimme myös laajennetulle terassille uuden sohvaryhmän ja mieli siintää jo vuoden päähän kesään, jolloin poika voi sitten sohvalla leikkiä ja tuolien päällä touhuilla. Enemmän sellaiselle on meillä käyttöä kuin ruokailuryhmälle. Suunnitteilla onkin postaus "näin lapsi muuttaa sisustuksen" kunhan saan kuvat otettua (eli siivottua ensin...). Tuntuu, että nykyään lähes jokainen päätös tehdään lapsen ehdoilla ja lapsen kannalta ajateltuna, mutta niin sen kai kuuluukin mennä :)

Rokotuksista selvittiin todella hyvin! Päivällä alkoi kitinä ja suu oli niin mutrussa, että annoimme särkylääkettä, jonka jälkeen olo helpotti ja hymy palasi kasvoille. Ilta meni vähän surumielin muttei itkien ja poika rauhoittui normaaliin aikaan yöunille. Yö oli vähän levoton, poika tuhisi normaalia enemmän mutta ei missään vaihessa herännyt niin, että olisi tarvinnut antaa lääkettä. Lääkepullo oli valmiina yöpöydällä ja mittasinkin yösyötöllä lämmön, mutta ihan normaali se oli. Seuraavana päivänä ei ollut enää tietoakaan rokotuksista ja kaikki oli kuten normaalistikin. Nyt alkaa rotarokotteen vaikutukset näkymään, viimeksikin oireet alkoivat ilmetä näihin aikoihin ja pahimmillaan olivat viikko rokotteen saamisesta.

Kohti liikkeitä

Meillä käännyttiin tänään ensimmäistä kertaa selältä kyljelleen ja en voinut kuin katsella sekä ihastella kuinka taitava pieni poika minulla on <3 Tyylinä oli jalat pyllyä myöten ilmaan ja heiluriliikkeellä kyljelleen. Aiemmin L ei ole kauheasti edes viihtynyt lattialla makoilemassa, ainoastaan jos on saanut olla puuhamatolla ja puuhamaton laulu soimassa taukoamatta (ei niin miellyttävää äidille...). Nyt on kuitenkin selvästi tullut viime viikon aikana entistä enemmän tarvetta liikkua, potkia ja huitoa, ja sen myötä on lattialla makoilukin kivempaa, kun ei itseään pysty sitterissä istumalla toteuttamaan. Iltapäivällä mies onnistui nappaamaan videolle toisen kääntymisen ja sitä videota ei ehkä koskaan kannata kenellekään näyttää äänet päällä, sen verran on urheilusuorituksen meininkiä ainakin kannustuksen osalta ;)

Piikkejä, piikkejä!

Tänään meillä on ollut se äidin pelkäämä päivä, ensimmäiset pistettävät rokotteet saatu eli kävimme 3kk-neuvolassa. Pituus ja paino oli hyvin kehittynyt, pituus menee edelleen yläkäyrällä ja paino alakäyrällä mutta poika onkin aina ollut pitkä ja hoikka. Omaa käyräänsä seuraa hienosti, joten ei kiirusta siirtyä kiinteisiin. Myöskin yöunien pituus kertoo siitä, että maito riittää vielä ravinnoksi. Meillähän nukutaan ensimmäinen unipätkä 6-8h, jonka jälkeen nukkuu (yleensä äidin kainalossa) vielä muutaman tunnin.

Rokotteen mahdollisesti aiheuttaman kuumeen takia en uskaltanut laittaa L:a ulos nukkumaan ja levottomasti nukuskelee tällä hetkellä eteisessä päiväuniaan. Sisäpäiväunet ovat olleet jo pitkään poissa kuvioista, sillä kun ulkona nukkuminen oikein opettamalla opetettiin, ei pinnasänky ole enää nukkumapaikaksi kelvannut. Onneksi yöksi nukahtaa sinne hyvin. Nyt on siis "huijatuilla vaunu-unilla" viileässä eteisessä kypärälakki päässä ja tumput käsissä. L on oppinut, että kun kypärälakki menee päähän, voi alkaa jo haukottelemaan ja kun kynnyksen yli työntää vaunuja edestakaisin, mennään ihan kuin kuoppaista tietä ;) Nämä pienet valkoiset valheet taitavat olla niitä, jotka kannattaa myös vauvakirjaan laittaa ylös: "Näin me sinua huijasimme jo ennen kuin joulupukkitarinaa oli edes kerrottu..."

Mahdollista kuumetta varten on valmiiksi hankittuna sekä nestemäinen että suppo-versio Panadolia. Kuulemma tänään voi olla odotettavissa kiukkuisuutta ja ärtyisyyttä, joten voi olla ettei tänään hymypoika ole oma itsensä. Hoitaja sanoi ihanasti, että "särkylääkettä ei tarvitse ansaita" ja meinaankin ohjetta noudattaa, ja antaa särkylääkettä herkästi jos tuntuu, että sitä tarvitaan.

Ensimmäinen äitienpäivä

Meillä vietetään ensimmäistä äitienpäivää kaksin pojan kanssa miehen ollessa töissä. Äiti on saanut osakseen valloittavia hymyjä ja suloista höpöttelyä, voiko parempaa lahjaa toivoa <3

Ihanaa äitienpäivää kaikille äideille!

Lapsettomien lauantai ja ikuistettuja hetkiä

Huomenna on minun ensimmäinen äitienpäivä, mutta sitä ennen vietettiin tänään lapsettomien lauantaita pojan kanssa miehen ollessa töissä. Mitä enemmän oman pojan hymyjä katsoi, sitä myötätuntoisempi ja surullisempi mieli tuli lapsettomia kohtaan. Kuinka suuresta määrästä rakkautta jääkään paitsi, jonka tuollainen pieni äidille ja isälle antaa <3 Niin hassulta kuin se kuulostaakin, niin tuntuu kuin joka päivä rakastuisi poikaan aina vain enemmän ja enemmän. Ne kaikki ihanat hymyt, hassut juttutuokiot ja vierekkäin nukutut aamuhetket, niitä en ikinä vaihtaisi pois. Viime vuonna tähän aikaan tuli itsekin pohdittua, että mitenhän tänä vuonna, joko meidänkin perheessä vietetään äitienpäivää. Tietoisuus siitä, kuinka yleistä lapsettomuus on, ei helpottanut lasta toivovan mieltä. Suomessa joka viides pariskunta kohtaa tahattoman lapsettomuuden, ja näin tuoreena äitinäkin täytyy muistaa myös niitä, jotka tekisivät mitä tahansa päästäkseen tähän tilanteeseen, missä itse on nyt.

Eilen meillä oli yhdistetty kaste-, perhe- ja hääkuvaus ja kuinka olikin ihanaa saada vielä kerran pukea hääpuku ylle, varsinkin kun ammattilainen teki meikin ja hiukset ja itse sai vain nauttia. Meidät tosiaan vihittiin pojan ristiäisten yhteydessä lähimpien sukulaisten ja ystävien ympäröimänä, ja morsian oli kyynel silmässä lähes koko päivän... Erityisesti hääkuvaus oli tunteellinen eilenkin, sillä kuvaaja auttoi todellakin pääsemään herkkään ja rakastuneeseen mielentilaan. Tuollainen kuvaushetki tulisi saada pakolliseksi kaikille pienen lapsen vanhemmille. Ihana hetki kahden, josta jää vielä kauniit muistot kuvien muodossa. Miten maltankaan odottaa, että saamme kuvat nähtäväksi!

Rakkaudesta raitoihin

Olen jo pitkään omassa pukeutumisessa suosinut raitapaitoja, mutta ennen kuin kukaan ehtii luulla, en kuitenkaan marimekon "lastentarhantäti"-versioita vaan trikoisia ns. nuorten versioita. Värillähän ei ole väliä, mutta mustavalkoista sen olla pitää ja niitä löytyy kaapista niin pitkä- kuin lyhythihaisena määrä, jota en halua edes tietää... Ne on helppo yhdistää mustiin farkkulegginsseihin ja on tarpeeksi siistiä töihin mutta kehtaa olla myös ihan kotosalla.

Kuinka ihanaa onkaan ollut huomata, että myös L:lle on löytynyt paljon kyseistä kuosia. Pojalle ei kuitenkaan mustavalkoinen ole paras väritys, liian raju kontrasti punatukkaiselle ja vaaleaihoiselle pikkumiehelle. Raitabodeja onkin kertynyt lipaston laatikkoon niin monivärisenä kuin kaksivärisenä ja niitä on ihana yhdistellä pehmeisiin velourhousuihin ja löytyypä meiltä ihanat ruskeat reisitaskuhousutkin.

Eilen kävin kirppareilla kiertelemässä ensimmäistä kertaa synnytyksen jälkeen ja reissu oli mitä kannattavin. Yleensä kun tuntuu, että kirpparit ovat täynnä vaaleanpunaisia mekkounelmia, niin nyt olivat poikienkin äidit innostuneet siivoamaan vauvojen vaatekaappeja. Kuvassa olevat kolme päällimmäistä bodya ovat eiliseltä reissulta, hintaa näillä oli euron verran kappale ja ovat kuin uusia! Muutakin toki tarttui mukaan, yhteensä kaksi kassillista vaatteita ja kerrankin löysin jopa itselle jotain. Teemaan sopivasti tummanharmaa-valkoraitainen neule, jota ei varmasti ole montaa kerta pidetty tai pesty.

Vielä muutama päivä sitten harmittelin, kuinka niin paljon vaatteita on jo jäänyt pieneksi, mutta nyt on onneksi seuraavaa vaatekokoakin jo paremmin odottelemassa kasvavaa käyttäjäänsä. Raskausaikana tuli ostettua vaatteita eniten kokoluokissa 50-62cm ja pikkuhiljaa alkavat pienimmät 62cm jäädä jo lyhyeksi. Tuntuu ihan hurjalle, että mamman pieni reilu 2kk siirtyy jo kohta kokoon 68cm! Minä kun luulin, että siinä kokoluokassa oltaisiin vasta joskus kesällä...

Onko teillä omia lempivaatteita, joiden kaltaisia ostatte ja puette myös lapselle?

Uuden alku ja hyvästit vanhalle!

Koko raskausajan kirjoittelin raskausblogia ja nyt kun pieni mies on saatu maailmaan, tuntui luontevalle aloittaa ihan uudelta pohjalta. Niinhän meidän arjellekin kävi, koko elämä pyörähti ympäri ja pikkuhiljaa opetellaan tuntemaan toinen toisiamme. Jonain päivänä voisin kirjoittaa lyhyesti miten tähän pisteeseen on päädytty, mutta nyt keskitytään kuitenkin ensin tulevaan!

Blogiin on tarkoitus tallentaa äitiyslomalaisen tunnelmia niin hyvässä kuin pahassa, rehellisesti ja pohtivasti. Minut teksteistä ja kuvista tunnistaville toivon, että nimeni ja henkilöllisyyteni pidetään poissa blogista. Jos tunnistat minut, mielelläni kuulisin sinusta s-postilla :)

Tervetuloa mukaan, nyt on se vaikein ja haastavin ensimmäinen postaus tehtynä!