Lapsettomien lauantai ja ikuistettuja hetkiä

Huomenna on minun ensimmäinen äitienpäivä, mutta sitä ennen vietettiin tänään lapsettomien lauantaita pojan kanssa miehen ollessa töissä. Mitä enemmän oman pojan hymyjä katsoi, sitä myötätuntoisempi ja surullisempi mieli tuli lapsettomia kohtaan. Kuinka suuresta määrästä rakkautta jääkään paitsi, jonka tuollainen pieni äidille ja isälle antaa <3 Niin hassulta kuin se kuulostaakin, niin tuntuu kuin joka päivä rakastuisi poikaan aina vain enemmän ja enemmän. Ne kaikki ihanat hymyt, hassut juttutuokiot ja vierekkäin nukutut aamuhetket, niitä en ikinä vaihtaisi pois. Viime vuonna tähän aikaan tuli itsekin pohdittua, että mitenhän tänä vuonna, joko meidänkin perheessä vietetään äitienpäivää. Tietoisuus siitä, kuinka yleistä lapsettomuus on, ei helpottanut lasta toivovan mieltä. Suomessa joka viides pariskunta kohtaa tahattoman lapsettomuuden, ja näin tuoreena äitinäkin täytyy muistaa myös niitä, jotka tekisivät mitä tahansa päästäkseen tähän tilanteeseen, missä itse on nyt.

Eilen meillä oli yhdistetty kaste-, perhe- ja hääkuvaus ja kuinka olikin ihanaa saada vielä kerran pukea hääpuku ylle, varsinkin kun ammattilainen teki meikin ja hiukset ja itse sai vain nauttia. Meidät tosiaan vihittiin pojan ristiäisten yhteydessä lähimpien sukulaisten ja ystävien ympäröimänä, ja morsian oli kyynel silmässä lähes koko päivän... Erityisesti hääkuvaus oli tunteellinen eilenkin, sillä kuvaaja auttoi todellakin pääsemään herkkään ja rakastuneeseen mielentilaan. Tuollainen kuvaushetki tulisi saada pakolliseksi kaikille pienen lapsen vanhemmille. Ihana hetki kahden, josta jää vielä kauniit muistot kuvien muodossa. Miten maltankaan odottaa, että saamme kuvat nähtäväksi!