Kun itku ei tulekaan pitkästä ilosta

L itki elämänsä ensimmäiset 2,5kk joka ilta ja paljon päivisinkin, eikä itkuun auttanut mikään. Vieläkin mietin, että miksei silloin kukaan voinut neuvolassa ottaa asiaa tosissaan ja sanoa, että olisikohan se kuitenkin koliikkia. Vaikkei koliikkiin olekaan hoitokeinoa, rauhoittaisi se kummasti esikoisensa kanssa kotona olevia vanhempia siitä, että kyllä me tehdään kaikki oikein lapsen itkusta huolimatta. Nyt kun itkuisuutta on ollut taas enemmän, tulee noiden aikojen ahdistus taas mieleen. Ei voi kuin ajatella, että onneksi se aika on ohi ja toivottavasti L ei muista siitä mitään.

Tuon itkuajan jälkeen en halua, että L joutuu itkemään yhtään "turhaa" itkua. Tähän on pyritty turvallisuuden tunteen luomisella, joka tulee rutiineista. Päivärytmit ovat tällä hetkellä hakusessa pojan hakiessa uutta unirytmiä, mutta iltarutiinit ovat samanlaiset. Päiväunien nukkumisajasta riippuen arvioiden, että nukkumaanmenoon on aikaa n. 45min, riisutaan poika vaippasilleen puuhamatolle. Jos L saisi päättää, ei vaatteita olisi koskaan päällä, joten tuo iltahetki on varmasti päivän hauskimpia juttuja. Monesti L viuhtoo menemään matolla puolisen tuntia, jonka jälkeen mennäänkin iltapesuilla ja maidon lämmitykseen. Jos mies on kotona, saa poika hyvänyön toivotukset ja minä vien nukkumaan. Päiväunille mieskin poikaa nukuttaa, mutta nuo iltaunet on se meidän oma juttu. Tuttu rutiini siitä, että pääsee äidin syliin peiton alle lämpimään yömaidoille, rauhoittaa päivän touhuista. En edes halua yrittää opettaa poikaa vielä siihen, että myös isä nukuttaa yönille, sillä kyllä 4kk:n ikäiselle saa äiti olla vielä tärkeä turva. Koska en imetä, on tuo yöunille meno ainoa asia, joka on vain minun ja pojan yhteinen asia. Sitä läheisyyden yhteistä tunnetta imetyksestä kaipaan eniten ja jollain tavalla haluan sen tunteen pojalle antaa. Imettäessänikin hoidin pojan iltanukutuksen aina, joten tämä on luonnollinen jatkumo sille.

Voisihan sen ajatella niinkin, että en koskaan pääse iltaisin mihinkään, koska pidämme tätä rutiinia yllä. Olen kuitenkin ollut poissa kotoa niin, että olen tullut takaisin nukuttajaksi, ja pojan nukkumaanmenoaikaan harvoin enää jaksaisi mihinkään lähteä. Eikä muutenkaan tee mieli lähteä myöhään illalla minnekään, sillä edelleen L herää öisin ja aamut alkavat aikaisin. Vaikkei kotona menisikään ajoissa nukkumaan, niin ainakin on kotona ja rauhoittumiseen on mahdollisuus. Poika on pieni vain kerran ja kun hänellä on paha mieli, niin on myös äidillä. Jos äidin syli on paras rauhoittaja, niin tällä äidillä ei ole koskaan niin tärkeää menoa, ettei syliä olisi tarjolla <3

Hammasta purren

Viime päivinä meillä on asunut pieni ja pippurinen känkkäränkkä. Tänään kiukku meni jo sellaisiin asteisiin, että päädyimme antamaan pojalle särkylääkettä. Hyvin vahvana epäilynä on hampaiden tulo ja kunhan iltapesuille mennään, niin täytyy kurkistaa taas pojan suuhun, että näkyykö mitään. Pullolle lakkoillaan ja mikään ei ole kivaa, paitsi hyppyyttäminen. Kohta on kyllä meillä miehen kanssa komeat käsilihakset, jos tätä vauhtia täytyy L:a hyppyyttää päivästä toiseen. Painoa sellaiset n. 7kg, joten kyllähän se jossain tuntuu.... Uusimmassa Kaksplussassa näytti olevan juttua hyppyyttämisestäkin, kunhan vain olisi aikaa se juttu lukeakin eikä vain ensimmäinen lause.

Miehellä alkaa maanantaina loma, joten sitten on taas enemmän aikaa itsellekin. Tarkoituksena on ainakin ommella, kaikki ompelustyöt on odotelleet tekijäänsä koko kevään... Yhden neuvolakorttikuoren olen tehnyt ja siinä se! Nyt olisikin heti listalla pari kuorta, pari peittoa ja yhdet verhotkin pitäisi ehtiä ommella. Verhoilla on tosin armonaikaa joulukuun alkuun asti, sillä äitini osti meille viime joulun jälkeen ensi jouluksi uuden verhokankaan.

Perjantain kunniaksi pitkästä aikaa leffailta, kunhan poika laittaa yöunille :) Ihanaa viikonloppua!

Sosetehdas

Sosetehdas on ollut taas tänään käynnissä, sillä huomenna on luvassa uusi maku: Porkkana. Äitini haki pojalle torilta kotimaisia porkkanoita ja maistuipas todella hyvälle! Tein taas kerralla isomman satsin pakkaseen ja hyvin on palaset ehtineet sulata, kun aamulla ottanut lounasannoksen kuppiin sulamaan. Jottei poikaraukka luulisi, että kaikki ruoka on oranssia, on seuraavalle viikolle luvassa kukkakaalia. Nyt kun on tehosekoitin valmiina pöydällä, niin sama tehdä valmiiksi useampaa lajia. Perunan kanssa en pidä kiirettä, kun se voi olla herkästi vatsakipuja aiheuttava. Ehkäpä parsakaalta vielä ja sitten perunaa voisi sekoitella johonkin jo aiemmin maisteltuun.

Bataatin maistelu on mennyt hyvin ja mitä useampi ruokakerta takana, sen paremmin maistuu. Enää ei tule itku lusikan nähdessään, sekin vaihe ehdittiin kokea. Tänään jopa tuntui, että olisi syönyt enemmänkin kuin jääpalakuutiollisen! Jonkinlaisia lautasia pitäisi kyllä hankkia, tällä hetkellä ruoka tarjoillaan muumimukeista ;) Kyllähän se nyt noista onnistuu ja L tykkää katsella värikkäitä mukeja, mutta kun poika pääsee itse harjoittelemaan syömistä pöydän ääreen syöttötuoliin niin vähemmän herkästi särkyvä vaihtoehto olisi varmasti parempi. Lusikkana käytetään Ainun ensilusikoita, kun niissä on ihan pehmeä lusikkaosa, joka ei varmasti osu kipeästi ikeniin/hampaisiin.

Vähempikin riittää, unia nimittäin

Pari päivää sitten totesin ääneen ajatuksen: Onkohan ihan normaalia, että 4 kuukauden ikäinen nukkuu edelleen näin monet pitkät päiväunet päivässä. Tänään tuli sitten todistettua, että vähemmälläkin pärjää... Kun normaalisti päiväunet menevät näin: Ensimmäiset n. 50min, toiset 2-2,5h, kolmannet n. 50min ja neljännet n. 30-45min. Tänään unirytmi menikin niin, että L on nukkunut kolme kertaa hieman reilut 30min unet. Ja mikä kummallisinta, poika on ollut koko päivän hyväntuulinen vähästä unimäärästä huolimatta! Saa nähdä miten huominen menee, sillä jo eilen pitkät päiväunet olivat katkonaiset.

Voisi kuvitella, että vähällä päiväunimäärällä nukkuisi hyvät yöunet, mutta olen joutunut jo useampaan kertaan käymään poikaa lohduttamassa ja maitoa antamassa. Normaali-iltana kun L on kerran nukahtanut, ei makuuhuoneeseen enää ole tarvinnut mennä. Olisi kai parempi mennä itsekin ajoissa nukkumaan, mutta aloin katsomaan subilta tulevaa leffaa Paksuna ja pahasti näyttää sille, että loppuun asti on katsottava...

Mutta oli tuosta pojan runsaasta hereillä olosta hyötyäkin, sillä L sai valita itse mieluisan vaunulelun ostosreissulla. Näytin aina kerrallaan kahta lelua ja varmuuden vuoksi vaihdoin myös lelut kädestä toiseen ja se lelu, johon katse useimmin kohdistui, "voitti". Yllättävän selkeästi suosikki löytyikin Lamazen pöllostä eli meille muutti Olivia the owl. Saa nähdä miten lelu oikeasti jaksaa poikaa viihdyttää, mutta onhan tuo ihan söpö äidinkin mielestä :)

Kuvauksellinen

Tänään käytin pojan hyväntuulisuuden hyväkseni ja otin pojasta 4kk-kuvat. Vierashuoneen sohvalla on suuria tyynyjä, joita vasten asettelin luonnonvalkean lampaantaljan ja sitten vain L sitä vasten tukevaan nojaan. Suurin osa kuvista on sellaisia, joissa L on joko hyvin vakava ilme naamallaan "minua ei kiinnosta"-asenteella tai sitten veikeällä ilmeellä kieli ulkona. Otin lähemmäs 100 kuvaa, joten kyllä niistä onneksi löytyi muutama kivakin :) Kunhan miehen loma alkaa, niin täytyy katsoa ajan kanssa koneelle kertyneet kuvat ja teettää mieluisammat ihan paperikuvina. Kehyksetkin olen jo ostanut, vain kuvat puuttuvat.

Kuvien ottamisen lisäksi tänään ollaan ihmetelty kuvia lattialla. Tuo "haitarikuvakirja" tai mikä ikinä onkaan nimeltään on todellinen suosikki ja se on yleensä hoitoalustan sivuilla viihdykkeenä. Hoitoalustalta L joutuu aina katselemaan tuota ns. väärästä kuvakulmasta, joten tänään otin sen lattiapuuhiin mukaan ja heti L:n piti kääntyä mahalleen kuvia katselemaan. Tuo aurinkokuva on suosikki, sitä L mielellään katselee ja välillä innostuu auringolle juttelemaankin. Toisella puolella on pääsääntöisesti musta-valkoväritteiset, selkeät kuvat ja niitä katseltiin pienempänä.

Kuvassa näkyvä metsolan body on yksi minun suosikkejani, mutta valitettavasti jäämässä jo pieneksi. L:lla oli tuo myös puna-valkoisena edellisessä koossa ja mietin, että vieläköhän nuo ovat valikoimassa. Metsolan nettisivujen mukaan niitä saisi keltaisena 2-laatuisena, mutta osaisinko pitää sen väristä pojalla... Samaa kuosia saisi myös metrikankaana eri väreissä, kuinka ihana peitto tuosta musta-valkoisesta tulisikaan <3

Juhannus 2012

Juhannus näkyi meidän perheessä ihan tavallisena viikonloppuna, eli me ollaan pojan kanssa oltu kotona kahdestaan ja mies on ollut töissä. Ainoana poikkeuksena on ollut se, että eilen miehen tultua töistä ja L:n mentyä nukkumaan innostuimme vielä grillailemaan. Kaikki naapuritkin ovat tainneet lähteä mökkeilemään, pihatie on hiljainen eikä juhannusjuhlien ääniä ole kuulunut.

Ollaan L:n kanssa nautiskeltu lämpimistä ilmoista käymällä pitkiä lenkkejä, n. 1,5-2h aamuisin ja iltalenkit n. 45-60min. Hyvin on pojalle uni maistunut liikkuvissa vaunuissa ja koira on saanut haistella ihan uusia tuoksuja, kun on poikettu totutuilta reiteiltä uusille kulmille. Kohta alkaa onneksi miehelläkin kesäloma ja päästään sitten yhdessä ulkoilemaan koko perhe. L tarvitsisi vielä aurinkolasit, niin sitten pääsisi hänkin kantorepussa katselemaan maisemia :) Julbot kiinnostaisivat kun niistä kuullut paljon kehuja, joten niitä lähdemme varmasti ensi viikolla sovittamaan.

Vauvanruokatehtailija

Koska vakaana aikomuksena on tehdä (ainakin) vihannessoseet itse, ei tänään auttanut muu kuin ryhtyä ensimmäistä kertaa tuumasta toimeen. Toki jo nyt syödyt maistiaiset olivat itse tehtyä, mutta "vain" haarukalla tehtyä sosetta pieni annos. Nyt keittelin sitten loppubataatin ja tein ison määrän sosetta kerralla pakkaseen. Onneksi joskus on tullut leikittyä terveysintoilijaa ja sen myötä kaapista löytyi vanha blenderi. Meillä on myös sauvasekoitin, mutta jostain luin, että sillä sosetta tehdessä saattaa soseeseen tulla liikaa ilmaa. Minkäännäköisiä ilmavaivoja ei ole toiveena, joten sauvasekoitin sai jäädä jatkamaan pölyttymistään ja blenderi pääsi kylvyn kautta takaisin käyttöön :)

Soseen tein tosiaan blenderissä ja nesteenä käytin ihan keitinlientä. Kaksi jääpalakuutio-astiaa sai toimia pakastuspaikkana ja loput mitä niihin ei mahtuneet, pääsivät pieniin minigrip-pusseihin. Pusseja en todella tule käyttämään jatkossa, hirveä sotku saada pieni määrä sosetta pienestä pussinsuusta siististi. Kauppalistalle siis lisää astioita :) Tarkoituksena on pakastaa sose muoteissa ja jäädyttyään siirtää kuutiot isompaan minigrip-pussiin. Kunhan saadaan lisää makuja ruokavalioon, voi sitten ottaa erilaisia vihanneskuutioita ja sekoitella päivän annoksen niistä. 

Sileämpi sose ei auttanut tämän päivän ruokailua, bataatti ei edelleenkään aiheuttanut ihastuneita ilmeitä. Mutta voi sitä nautinnon ilmettä, kun sai tutun ja turvallisen maitopullon tilalle! L pisti ihan silmät kiinni ja joi pullollisen niin sievästi nauttien. Kunhan aika kuluu ja päästään maistamaan lisää makuja, niin eiköhän maidollekin löydy voittaja, tai ainakin hyvä kilpailija ;)

Namskis

Minun pieni vauvani on hävinnyt jonnekin ja tilalle on tullut pieni suuri miehenalku. L:sta on tullut niin reipas, nukahtaa kiltisti päiväunilleen edelleen neljä kertaa päivässä, jumppailee puuhamatollaan ja osaa jo kääntyä oikean kyljen kautta selältä mahalleen. Vauhtia riittää jaloissa ja puuhamatolla ollessaan potkii menemään minkä ehtii. Kova hinku olisi päästä eteenpäin, mutta ihan vielä ei taidot riitä siihen. Kunhan tämä poika löytää liikkumisen taidon, niin tuleekin kiireiset ajat ;)

Ensimmäinen annos kiinteitä on myös maisteltu ja maistelu aloitettiin bataatilla. Koko syöntituokio napattiin videolle ja sille saa varmasti nauraa monet kerrat vielä. Niin hauskoja ilmeitä näkyi pojan naamalla, kun mietiskeli, että mitähän tuo mamma oikein suuhun pistää. Vitamiinit hän ottaa lusikasta hyvin nautiskellen, joten ei tainnut olla bataatti lempimakua :P Bataatilla jatketaan kuitenkin muutama päivä ja sitten taas jotain uutta ruokalistalle :)

Ihanaa juhannusta kaikille ja pitäkäähän toisistanne huolta <3

Syksyn suunnitelmia

Vaikka kesäkin on vielä tuloillaan (tai ainakin välillä tuntuu sille, kun saa ulkona palella..), olen jo miettinyt syksyn suunnitelmia.

Vauvamuskariin on ehdottomasti päästävä, alkaa loppua laulut kesken eikä samoja jaksaisi laulella päivästä toiseen. Sen verran olen jo ehtinyt tutkia, että muskaria olisi ainakin seurakunnan järjestämänä sekä sitten "tavoitteellista musiikkikasvatusta" järjestää konservatorio. Minulla ei ole yhtään sävelkorvaa, eikä laulukaan mene varmasti nuotilleen, joten seurakunnalla voisi olla ymmärtäväisempi vetäjä ;) Pikkuhiljaa täytyy kyllä alkaa muistamaan, että pian poika alkaa oikeasti kuuntelemaan mitä hänelle laulaa, joten sanoitukset eivät voi olla sitten enää samanlaisia kuin nyt... Jos sun lysti on- laulua voi nimittäin jatkaa vaikka minkälaisin sanoituksin, eivätkä kaikki taida olla edes julkaisukelpoisia.

Vauvauinti on toinen, mihin haluaisin (kunhan vain mahtuisin uimapukuun ensin). Niihin tuntuu olevan kovasti tunkua, joten varmastikin täytyisi jo nopeaan tahtiin alkaa etsimään järjestävää tahoa ja ilmoittautua mukaan. Kylvyssäkin L tykkää kovasti potkia jaloilla veteen ja pärskyttää vettä ympäriinsä. On kuitenkin sen verran tarkkaa puuhaa, että potkiminen tehdään kieli keskellä suuta ja vakavalla ilmeellä, se kun ei ole mitään pelleilyä ;)

Mammakerhoiluakin varmasti jatkan taas syksyllä, sillä porukka vaikutti mukavalle. Tämä on myös edullinen harrastusvaihtoehto, sillä kerho ei maksa mitään, ainoastaan kahvi maksaa nimellisen pienen summan. Lähistöllä pyörii myös MLL:n perhekahvila, jossa voisi tavata myös vähän vanhempia lapsia äiteineen. Ehkäpä senkin voisi käydä joskus kurkkaamassa, ainakin jos siellä on joku mielenkiintoinen esittelijä/teemapäivä.

Harrastuksia olisi siis tiedossa, mutta olisi myös se tylsä toinen puoli: Säästäminen sen varalle, että pystyisi olemaan pojan kanssa kotona vielä hetken äitiysloman loputtua. Kotihoidon tuki on ihan naurettavan pieni, ja jotain muutakin olisi hyvä tienata, ettei ihan tarvitsisi näkkileivällä ja vedellä elää. Työskentelen vakituisessa työssä hoitoalalla, mutta valitettavasti omalla työpaikallani ei todennäköisesti ole tarjolla keikkatyötä. Saakohan hoitovapaalla tehdä keikkatyötä missä tahansa, kunhan vain lapsi hoidetaan kotona? Mietin jo hetken omatoimista myyntityötä, esim. Me&I tai vastaava, mutta ihan vielä en innostunut siitä. Jos saisi edes muutaman viikonloppuvuoron omalta alalta, niin saman rahan saisi varmasti paljon helpommalla. Lukijoissa on muitakin pienten äitejä, niin kysyisinkin joko te olette miettineet työhön paluuta?

Kuin kiljuhanhet konsanaan

Monenlaista ääntä kestää kuulua L:n nukkuessa, mutta on näköjään yksi ääni, joka saa ulkona päiväuniaan nukkuvan pojan vaunut heilumaan vinhaa vauhtia: Pikkutyttöjen kiljunta! Tytöillä kuulostaa olevan hevosleikit meneillään ja äänialat menevät välillä hyvinkin korkealle... Oli pakko siirtää poika terassilta eteiseen nukkumaan päiväuniaan, kun muutaman minuutin välein toistuva kiljunta herätti pojan vähän väliä. Täällä minä nyt sitten naureskelen mielessäni, että kohta minustakin tulee sellainen hermoromahduksen partaalla oleva äiti, joka huutaa pihalla: "Olkaa hiljaa, vauva nukkuu!"

Olen huomannut, että mitä enemmän ikää L:lle tulee, sitä herkkäunisemmaksi hän on tullut. Synnytyksen jälkeen osastolla ollessamme siellä porattiin ihan vieressä koko "virka-ajan" ja toinen vaan nukkua tuhisi. Ennen L myös nukahti herkästi olohuoneessa, missä pauhasivat televisio ja me juttelimme miehen kanssa, mutta nykyään nukuttaminen tapahtuu makuuhuoneen rauhassa. Virikkeet ja äänet saavat tarkkaavaisen pojan kuuntelemaan tapahtumia, eikä millään malttaisi pistää silmiä kiinni.

Iltanukuttamiseen on ollut kokeilussa "unikoulu", jossa tavoitteena olisi, että poika osaisi itse nukahtaa sänkyynsä eikä häntä tarvitsisi kanniskella ja heijailla ympäri makuuhuonetta. Noin kuukauden verran olen pikkuhiljaa edeten päässyt jo siihen pisteeseen, että muutamana iltana olen vain syöttänyt pojan sylissä peiton alla, röyhtäyttänyt ja laskenut omaan sänkyynsä. Siinä hän on sitten raaputellut alulakanaa, katsellut sängynlaitoja ja nyrkkiä mussuttaen nukahtanut rauhallisesti. Tutti ei kelpaa edelleenkään, mutta koska nyrkin mussuttaminen on vähentynyt paljon, en ole enää edes yrittänyt. Vaikken enää imetäkään, on iltanukuttaminen edelleen minun vastuulla täysin. Se on helpottanut nukahtamisharjoittelua, kun joka ilta rutiinit on pojalle varmasti täysin samat. L myös selvästi nauttii, kun pääsee rauhoittumaan syliin peiton alle lämpimään ja saa ison pullon lämmintä maitoa. Äidin pieni mies <3

Ja mitä noihin pikkutyttöihin tulee, niin lapsi on terve niin kauan kuin se leikkii :)

Sinne meni taas yksi viikko

Näin kesällä on ihana nauttia ystävien kesälomasta. Saimme täksi viikoksi kesävieraan ja viikko mennä hurahti niin nopeaa, ettei blogiin ehtinyt edes vilkaista!

Eilen kävimme 4kk-lääkärineuvolassa ja L oli kovasti kasvanut, vaikka välillä itse jo mietin, että tuleekohan painoa tarpeeksi. Pituutta oli 65cm (edellisen kerran 62cm) ja painoa 6600g. Painoa tullut 4 viikossa 700g, joten ihan turhaa murhetta painonkehityksestä. Saimme myös luvan aloittaa kiinteiden maistelun ja neuvolasta saamien heikkojen ohjeistuksien vuoksi täytyy ensin etsiä netistä tietoa, miten kannattaa aloittaa ja millä. Kovasti L sai kehuja tarkkaavaisuudestaan, kun "istui" minulla sylissä jutellessamme lääkärin kanssa. Kuulemma voimme pikkuhiljaa alkaa odotella myös hampaita...

Jutellessamme lääkärin kanssa vanhempien jaksamisesta, tuli puheeksi L:n iltaitkut, joita kesti kahden viikon iästä n. 2,5kk ikään. Itku alkoi lähes kellonlyömälleen kahdeksalta ja päättyi puoliltaöin, joka ilta. Lääkärikin vahvisti aiemmin jo terveydenhoitajan pohdiskeleman diagnoosin: koliikki. Onneksi se aika on jo ohi, sitä en haluaisi enää takaisin...

Viikon aikana muistui pojalla taas mieleen unohtunut taito, eli vatsalleen kääntyminen. Eräs ilta juttelimme porukalla olohuoneessa L:n ollessa puuhamatolla ja yhtäkkiä mies huomasi, että poikahan on kääntynyt ihan itse! Ja siitä lähtien taitoa onkin harjoiteltu monta kertaa päivässä, eikä selällään malteta viihtyä.

Unirytmi on hukassa ja pientä univastusteluakin on ollut havaittavissa. Välillä herätään kuudelta aamulla ja tänään aivan poikkeukselliseen aikaan, nukuttiin puoli yhdeksään! Tai oikeastaan, en ole ihan varma moneltako L oli herännyt sillä itse heräsin siihen, kun poika jutteli mobilelleen pinnasängyssä.

Nyt nauttimaan kesäpäivästä ulos, ihanaa viikonloppua!

Maailmassa monta on ihmeellistä asiaa

Yhdenlainen kehitysaskel on varmasti L:n elämässä se, että poika on huomannut ympärillä olevan mielenkiintoisen maailman. Sylissä ollessaan pää pyörii niin kuin ankanpojalla, että ehtii nähdä kaiken. L on myös tarkka poika, isänsä eteisen lattialle jättämä reppu herättää heti huomiota ja sen luokse on päästävä! Välillä täytyy pitää ihan erityisen huolella kiinni kun L katselee niin tarkkaan alaspäin, että koko poika on menossa kohti lattiaa lähes kaksinkerroin. Kaikkea pitää koskea ja paukuttaa, puuhamatosta roikkuvat eläimetkin saavat kovaa menoa kun niitä oikein antaumuksella lyödään. Vielä ei ole huomattavissa, että kaikki pitäisi laittaa suuhun, lyöminen riittää ;)

Lämpimät ilmat ovat tuoneet taas mukanaan pukemisongelman ulkopäiväunille. Sisävaatteiden päälle laitettu ohut jakku ja peitto jaloille oli selvästi liikaa aamulla. Päiväunet jäivät lyhyeksi ja vaunusta kaivautui todella lämmin (muttei kylläkään hikinen!) poika. Iltapäiväunille uusi yritys kevyemmässä vaatetuksessa...

Se on haamu!

Näin taisi olla raskausblogin otsikko aika tasan vuosi sitten, ensimmäisen positiivisen raskaustestin olen tehnyt 9. kesäkuuta. Kuinka paljon on sen jälkeen tapahtunutkaan, mutta varmasti yksi ihanimpia muistoja raskausajasta on juurikin se ihan ensimmäinen positiivinen testi. Muutama testi piti tehdä vielä sen jälkeen varmistaakseen, että viiva varmasti vahvistuu, mutta niissä ei ollut enää sitä ihan samaa taianomaista tunnetta kuin ensimmäisessä. Jossain pitäisi olla testistä kuvakin, ehkäpä senkin voisi teettää vauvakirjaan... :)

Vuosi sitten tähän aikaan voin vielä hyvin, mutta hyvin pian sen jälkeen alkoi raskaus näkyä myös fyysisessä olotilassa. Helteinen kesä ja oksenteluun asti menevä raskauspahoinvointi eivät ole hyvä yhdistelmä, ja vielä ei ole aika kullannut tätä muistoa ;) Muistan vieläkin kuinka yritin lähteä illalla ilman jo hiukan viilennyttyä ulos raittiiseen ilman ja mikä kamala hajujen maailma siellä olikaan! Pahimpia oli grillin haju, grillattavan lihan tuoksu sai voimaan hyvin pahoin. Opinkin, että viikonloppuiltaisin ei kannata lenkkeillä, silloin joka toisen talon pihalla oli grilli tulilla ;) Toinen paha haju oli koiranputket ja muut kasvit, hyi hyi hyi. Se siitä raittiista ilmasta sitten...

Nyt nautinkin aurinkoisesta ilmasta ja kesän tuoksuista senkin edestä, tosin varjossa kun ei suora auringonpaiste ole koskaan ollut niitä lempiasioita herkästi palavan ihoni takia. Pojan päiväunien aikana otin uusimman Vauva-lehden mukaan terassille ja nautin oman hetken lukien lehden aivan rauhassa. Poika nukkui rauhallisesti puun varjossa, koira makoili vierellä auringosta nauttien, näitä hetkiä lisää <3

Hei hei pienet vaatteet!

Blogihiljaisuuden takana on ollut syynsä: Iltaisin L:n mentyä nukkumaan olen tehnyt kesäsiivousta turhiin vauvatavaroihin ja tänään tein vihdoin ja viimein sen raskaimman, kävin läpi liian pienet vaatteet. Olen jo muutaman kerran sen projektin aloittanut ja aina "säästöön"-pino on ollut suurempi kuin "kirpparille"-pino. Nyt vain tajusin, että jos meinaan hankkia jotain uutta ja sopivaa, on minun luovuttava jostain. Kaikkea ei voi säästää ja edes meillä ei raha kasva puussa ;) Hyvänä motivaattorina siivoukselle toimi myös elämäni ensimmäinen Me&I-tilaus, meille muuttaa mm. se ihana, haaveiltu pilvipeitto. Pyörittelin oikeasti monta iltaa edestakaisin, että onko ihan hurjaa maksaa niin kallista hintaa jostain peitosta, mutta loppujen lopuksi tajusin, että en sen halvemmalla saisi itse tekemällä. Edelleen mur mur sille, ettei käsityöt kannata!

Repussa

Ostin Manduca-kantorepun jo raskausaikana, vertailtuani reppuvaihtoehtoja hyvän tovin keskustelupalstoilla ja blogeissa. Ihan pienen vauvan kanssa en reppua kuitenkaan osannut kaivata, "uutuudenviehätyksen" ja ihastuksen voimalla kannoin vauvaa sylissä kaikki hereilläoloajat. Eli toisin sanoen tein kaikki kotityöt vauvan nukkuessa pitkiä päiväuniaan tai laitoin miehen töihin ;)

Siinä vaiheessa, kun L vähän jäntevöityi ja reppuun laittaminen tuntui turvallisemmalle, iskikin seuraava ongelma: Pitkä poikani oli liian pitkä olemaan repussa vauvatuen kanssa, mutta painoa ei ollut tarpeeksi, jotta olisi voinut olla ilman tukea. Nyt vihdoin ja viimein saimme ne maagiset 6kg täyteen ja repun käyttöä on päästy kunnolla harjoittelemaan. Säädöistä en ole vieläkään ihan varma, saisiko ne paremminkin, mutta reppu tuntuu ihan tukevalle. Mutta siitä pääsemmekin kysymykseen: Miten kannattaisi totuttaa vauva kantorepussa viihtymiseen? Ihan selvästi liikkeellä ollessa L on tyytyväisempi, mutta ei ole ehkä tarkoituksenmukaista, että pyykkejä laittaessa kierrän jokaisen vaatteen kanssa oman kierroksen keittiösaarekkeen ympäri ;)

Kirpparilla

Kirppistely on nykyään tehty todella helpoksi, kiitos facebookin. Kuulun jo useampaan lastenvaatekirppisryhmään ja näin kuukauden kokemuksella ei ole moittimista. Tähän saakka olen ostanut mm. useammat tähtivelourit (minun suosikkihousut), pari haalaria ja odottelen, jos postipoika huomenna toisi taas jonkun paketin mukaan ;) Vaatteiden kunto on ollut luvatun kaltaista, mutta olenkin ostanut vain sellaisia, joita kuvataan uudenveroisina tai ovat ihan uusia. Hinnat ovat vähän suuremmat kuin ns. kadunjalkakirppareilla ihan jo postimaksujenkin takia, mutta kuntokin on ollut peruskirppareita parempi. Sen minkä hinnassa maksaa vähän extraa, saa takaisin siinä, että löydöt voi tehdä kotisohvalla mihin kellonaikaan tahansa ja ne toimitetaan lähes kotiovelle :)

Käytiin miehen ja pojan kanssa eilen kiertämässä kaupungin suurimmalla kirpparilla ja lopputuloksena tyhjät kädet. En edes kehtaisi yrittää myydä sen kuntoisia vaatteita, mitä siellä oli! Likaisia ja nuhjuisia, hyi. Meilläkin on jo muutama laatikollinen pieneksi jääneitä vaatteita, mutta onneksi lähipiiriin on tulossa niin paljon vauvoja, että sellaiset mitä ei halua itselle säästää (voi luopumisen tuskaa...!), saa helposti eteenpäin. Käyttämättömäksi jäivät iso kasa kestovaippoja, mukana ihan uusiakin, jotka vain käyttöönottopesin. En sitten ollutkaan kestovaippaäiti, vaikka niin kovasti suunnittelin vielä raskausaikana... Pari kantoliinaakin löysin kirpparilta, mutta sinne nekin jäivät hyllylle. En vain luota itseeni sitojana, mutta onneksi liinoille on jo uusi mamma löytynyt :)

Voihan raskauskilot

Raskauden aikana paino ei noussut kuin reilut 10kg ja maha oli koko ajan pieni, ns. täynnä vauvaa. Kuvittelin, että kun synnytyksessä hävisi jo puolet kertyneistä kiloista, lähtisivät loputkin helpolla. Mutta ei, paino tuntuu enemmänkin vain nousevan. Itsekuri helpottaisi ehkä asiaa, sillä väsymykseen on niin helppo ottaa "lohtuherkkuja". Vaunulenkkeilen joka päivä ja L vaatii myös viihdytystä kävellen sisällä, mutta jotain muuta pitäisi keksiä.

Hyviä vinkkejä raskauskilojen pudotukseen otetaan vastaan! Vai olisiko muita mukaan "vauvamaha pois"-projektiin :P Kyselen minä ja jatkan karkkipussin tuhoamista... Mutta hei, onhan tänään kuitenkin lauantai ;)