Ostin Manduca-kantorepun jo raskausaikana, vertailtuani reppuvaihtoehtoja hyvän tovin keskustelupalstoilla ja blogeissa. Ihan pienen vauvan kanssa en reppua kuitenkaan osannut kaivata, "uutuudenviehätyksen" ja ihastuksen voimalla kannoin vauvaa sylissä kaikki hereilläoloajat. Eli toisin sanoen tein kaikki kotityöt vauvan nukkuessa pitkiä päiväuniaan tai laitoin miehen töihin ;)
Siinä vaiheessa, kun L vähän jäntevöityi ja reppuun laittaminen tuntui turvallisemmalle, iskikin seuraava ongelma: Pitkä poikani oli liian pitkä olemaan repussa vauvatuen kanssa, mutta painoa ei ollut tarpeeksi, jotta olisi voinut olla ilman tukea. Nyt vihdoin ja viimein saimme ne maagiset 6kg täyteen ja repun käyttöä on päästy kunnolla harjoittelemaan. Säädöistä en ole vieläkään ihan varma, saisiko ne paremminkin, mutta reppu tuntuu ihan tukevalle. Mutta siitä pääsemmekin kysymykseen: Miten kannattaisi totuttaa vauva kantorepussa viihtymiseen? Ihan selvästi liikkeellä ollessa L on tyytyväisempi, mutta ei ole ehkä tarkoituksenmukaista, että pyykkejä laittaessa kierrän jokaisen vaatteen kanssa oman kierroksen keittiösaarekkeen ympäri ;)
Mulla on myös tuo Manduca, mutta mua hirvittää tuo vauvan jalkojen asento, pitää mukamas olla niin haarat levällään...Meillä on myös vähän ongelmana se, että kokoajan pitäisi liikkua, paitsi silloin jos pieni nukahtaa reppuun. Kaippa pieni siihen pikkuhiljaa tottuu :)
VastaaPoistaMä olen huomannut, että reppu on parhaimmillaan ulkona, etenkin semmoisissa ahtaissa paikoissa, missä vaunujen kanssa olisi hankalaa. Vauva ei nimittäin viihdy paikallaan olevassa repussa juurikaan, vaan liikkeellä pitää olla. Nopeammin saa siis pyykit laitettua, jos pistää vauvan lattialle köllöttelemään ja rallattelee jotain tyhmää samalla kuin yrittää sitä vauva repussa :D. Imurointi sen sijaan on ihan huippua lapsen mielestä, jos saa olla repussa tai liinassa, kun siinä vaihtuu maisemat koko ajan, ja on aika tehokasta treeniä äidillekin :D.
VastaaPoista