Peittokuume

Usein sitä ihmettelee, että miksi kevättakit myydään loppuun jo talvella ja elokuun hellekelien aikaan löytyy kesämekkoja enää alerekeistä. Talvella katselin mm. Lindexillä ohutta kangaspeittoa miettien, että eihän tällä pakkaskeleillä tee mitään. Nyt kun kaipaisin vaunuihin ohutta kankaista peittoa, ei niitä löydy enää mistään! Tähän asti vaunussa on ollut raskausaikana itse tekemäni neuleviltti, mutta sen tilalle haluaisin nyt jotain muuta. Ajatuksena myös se, että kun kesä tulee, voisi kantokopan kannen ottaa pois ja laittaa vain normaalin peiton tilalle.

Koska olen koukuttunut facebookin kirppariryhmiin, olen huomannut, että moni muukin peittoja kuumeilee. Siispä sieltä on turhaa omaansa yrittää etsiä, kun on niin monta muutakin samanlaista hakemassa. Me&I:lla olisi aivan ihana pilvikuvioinen peitto, mutta 43€ hinta vaunupeitosta kuulostaa kyllä aika hurjalle...

Etsinnässä olisi peitto, jossa olisi vähintään toinen puoli pehmeää velouria ja toinen voisi olla sitten velouria, puuvillaa tms. Kokoa saisi olla n. 100x75cm ja kuosi lapsekkaan leikkisä, mielellään ruskeasävyinen. Mielessä kävi jo idea, että menisi kangaskauppaan ja tekisi itse, mutta: A) Kankaat ovat nykyään tosi kalliita ja b) missä ihmeen välissä ennättäisin sen tekemään. Katsoin metsolan sivuja ja kaksipuoleisen velouria olevan peitteen materiaalit maksaisivat n. 40€, mutta toki peittoja saisi sillä hinnalla kaksi. Mutta mitä ihmettä minä sitten tekisin kahdella peitolla...

Ihania kuoseja löytyisi kyllä metrikankaana, mm. tällaisia:

Kuva Ikasyr

Kuva Naperonutulta

Kuva Tirsokkaalta (tämän kun saisi ruskeana, onkohan musta liian synkkä...)

Ja voi kun jotain tällaista saisi velourina, vai mitenköhän trikoo käyttäytyisi peitossa...:

Kuva Sampsukalta

Ihania froteekankaitakin voisi harkita, mutta se tuntuu jotenkin äkkiseltään todella karkealta materiaalilta? Olisi niin helppoa tilata kankaat suoraan jostain eikä lähteä metsästämään sopivia kangaskauppoihin. Mutta helpommalla, ja ehkä myös halvemmalla, pääsisi, kun löytäisi jostain kauniin valmiin. Metsästys jatkukoon...

Musiikkimuistoja

Eilen illalla kävin yksin nopean ostosreissun autolla ja matkalla kuuntelin Johanna Kurkelan levyä, kuten niin usein aiemminkin. Kuunnellessani tuli mieleen ne monet matkat neuvolaan ja kuinka usein herkistyinkään, kun tuli kappale Rakkauslaulu. Lauluhan alkaa sanoilla "Kauan sitten minussa aavistus jo sinusta..." ja se riitti aina saamaan pienen kyyneleen silmäkulmaan. Siitähän se lähti, pienestä aavistuksesta <3

Koska olin levyä kuunnellut niin paljon jo raskausaikana, halusin levyn myös synnytykseen mukaan. Vaikka levy taustalla soikin, en montaakaan kappaletta muista kuulleeni. Yhden kappaleen kyllä muistan, sillä se sai nauramaan ja kehottamaan miestä vaihtamaan kappaletta. Voin nimittäin kertoa, että jos supistaa jo aika kipeää, ei halua kuulla kappaletta, jossa lauletaan "Riko minut hellästi mutta kokonaan...". Kappale on nimeltäänkin Riko minut ja jotenkin se ei rauhoittanut mieltä, joka oli levyn kuuntelun tarkoitus ;)

Kukkakärpäsiä

En ole koskaan ollut hyvä kasvien kanssa, olen jopa tappanut kaktuksen kuivuuteen! Olen ostanut yhden jos toisenkin kukan/viherkasvin ja parhaimmillaan "onnistunut" tappamaan sen viikossa. Eräänkin kerran haettiin ystävän kanssa minulle kaksi isoa ja kaunista kukkivaa kasvia Ikeasta, ja mikäli kukkia ei olisi valokuvattu, ei niiden olemassaolosta olisi ollut kauaa tietoakaan... Jotain niille tapahtui, voisin väittää, että vika oli huoneilmassa ;)

Jo muutama vuosi sitten totesin, että palmuvehkaa edes minä en pysty tappamaan. Yksi sellainen rassukka asuu meillä nykyäänkin. Ostin sen kun muutimme tähän asuntoon reilu vuosi sitten ja olen muistanut kastella sen ehkä viisi kertaa koko aikana... Voisi kuvitella, että kasvi on janokuoleman partaalla, mutta sepä puskee vain uusia oksia pintaan! Viikko sitten otin suuren riskin ja ostin palmuvehkalle ystävän, tulivehkan. Se oli niin kauniin kutsuva pienine vaaleanpunaisine kukannuppuineen. Siinä se nyt asustelee keittiön pöydällä ja huomionarvoista on, että kuva on otettu tänään! Kuvassa näkyy myös kesäistä uutta, vaaleanpunasävytteistä sisustusta, mitäs tykkäätte?

Äidin omaa aikaa

Työssäkäyvälle maanantait ovat useimmiten se välttämätön paha, mutta näin äitiyslomalaiselle maanantai voi olla hemmotteluhetki itselle. Hiusväri päähän, pieni (tai vähän suurempi...) pala mutakakkua ja lasi kylmää maitoa <3 Päivällä pojan nukkuessa päiväuniaan istutin myös muutaman särkyneen sydämen takapihalle. Meillä on ollut niitä kotona (aina?) ja olen pitänyt niiden hempeästä, vaaleanpunaisesta sävystä. Huomenna meinasin hakea yksivuotiset kesäkukat ja sitten alkaa olla terassi kesäkunnossa. Jospa sen ehtisi kuvaamaankin valmiina, tekovaiheesta kun meinasi jäädä kuvat kokonaan ottamatta...

Vielä palatakseni hiuksiin... Raskausaikana hiukset olivat ihan loistavassa kunnossa, mutta nyt taitavat hormonit tehdä tepposensa ja hiuksia lähtee ihan mielettömiä määriä. Luulin ihmisten aina liioitelleen hiustenlähtöä raskaus/imetysaikana, mutta kun katselee lattioita, tai ylipäänsä mitä tahansa paikkaa, pintaa tai koloa, tietää hiustenlähdön olevan totista totta... Varsinkin kun hiukseni ovat tummat ja pitkät, ei irronneita hiuksia tarvitse suurennuslasilla etsiä. En tiedä auttaisiko joku vitamiini/shampoo/valmiste hiustenlähtöön, mutta nyt ensiapuna olen letittänyt hiukset yöksi ja tuntuu ettei niitä irtoaisi ihan niiiiin paljon. L ei kyllä yhtään auta tässä ongelmassa, vaan reippaana poikana harjoittelee tarttumisotetta nappaamalla hiuksistani kiinni aina niiden osuessa pienten käsien ulottuville, auts!

Lämpimien kelien vaateongelma

"Varhainen lintu madon nappaa" taisi L ajatella aamulla ja heräsi 6.45. Yritin ottaa viereenkin lämpimän peiton alle, mutta poika vain naureskeli ja höpötteli. Puoli kahdeksalta luovutin ja nousimme ylös.

Aikaisesta aamusta johtuen ollaan ehditty jo aamulenkilläkin käydä ja siinäpä olikin päivän pulma: Mitä pukea lapselle vaunuihin, kun lämpöasteita varjossakin +15 ja aurinko paistaa? Meillä on pehmeä vaunukoppa ja huopapeitto vaunuissa pehmukkeena/patjana. Tänään L:lla oli päällä pitkähihainen body, housut, sukat, tumput, tossut, kypärälakki ja näiden päällä hupullinen jumpsuit. Jaloilla oli lisäksi neuleviltti, jonka otin pois kesken lenkin, mutta tämän jälkeen poika ei enää rauhoittunut. Sama juttu oli eilen aamulenkillä, että poika herää kesken lenkin eikä tällaista ongelmaa ole ennen ollut. Ajattelin tietenkin, että kuumuus vaivaa muttei sekään tuntunut olevan ratkaisu. Yritin lenkin jälkeen viedä pojan ulos varjoon nukkumaan, mutta vaunuissa oli koko ajan levoton meininki. Rauhoittui sitten, kun toin vaunut eteiseen ja kypärälakin otti pois. Olisi vain niin paljon mukavampi, kun nukkuisi pihalla raittiissa ilmassa... Uskaltaisikohan sitä jo luopua kypärälakista vai kannattaisiko kokeilla nukuttaa sisävaatteissa ja kunnolla peitto päälle? L ei vain yhtään tykkää, että kädet on peiton alla, joten lopputuloksena olisi varmasti taas, että peitto olisi jossain vyötärön seutuvilla. Tulisi jo kunnolla lämmin ja loppuisi tuulemasta, niin ei tarvitsisi jännittää näiden ilmojen kanssa...

Ihanaa helluntaita kaikille! Minun helluntaiheila nukkuu vielä yövuoron jäljiltä ja koirakin tuhisee vieressä sohvalla, joten tämä sunnuntai-aamupäivä kuluu unisissa tunnelmissa :)

Unelmien lastenhuone

3kk:n ikäinen vauva ei tarvitse lastenhuonetta, mutta sisustamista rakastavana minä tarvitsisin sellaisen ;) Olisi niin ihana päästä sisustamaan pienen pojan huonetta kaikella suloisella ja mukavalla! Löysin eräs ilta ruotsalaisen nettiputiikin Jollyroom, jossa olisi aivan ihania lastenhuoneen sisustusesineitä.

Meille voisi muuttaa esim. keinutuoli:

Ihana pöllömatto:

Puinen säilytyslaatikko leluille ja aarteille:

Ja nämä palikatkin ottaisin mielellään:

 Kaikki kuvat Jollyroom:ilta

Kaikkien näiden valmistaja on Kids concept ja mietinkin, että myydäänköhän näitä jossain päin Suomea? Huoneessa meillä on jo valmiina yhdellä seinällä tapetti ja muut ovat maalipinnalla, ja nykyiseen värimaailmaan voisi helposti yhdistää vihreän. Pikkuhiljaahan huoneeseen voisi hankkia kaikkea mukavaa valmiiksi odottamaan asujaansa, nykyään huone toimii vierashuoneena (eli käytännössä pyykinkuivaushuoneena). Jotenkin vielä tuntuu kaukaiselle ajatus, että L muuttaisi omaan makuuhuoneeseensa nukkumaan, mutta voisihan huone olla leikkihuoneena jo aikaisemmassa vaiheessa. Huone on niin vähällä käytöllä, että ihan harmittaa, kun ei siellä tule vietettyä aikaa. Tekisikö erilainen sisustus huoneesta houkuttelevamman vai onko se vain tekosyy päästä shoppailemaan lastenhuonetavaraa ;) 

Nukkumatin aikataulutus

Tänään meillä piti olla "perjantaikerho" eli ryhmä, joka on tarkoitettu esikoisen kanssa kotona oleville vanhemmille. Jostain syystä viesti kerhon peruuntumisesta ei saavuttanut minun sähköpostia (tai muutaman muunkaan oven takana kävijän), joten tulipa sitten seikkailtua bussilla ja käveltyä vesisadelenkki "ihan vain huvin vuoksi"... Kerran on siellä käyty ja ensi viikolla on viimeinen kerta, kesätauko tiedossa. On muuten tosi harmi näin kevätvauvan kanssa, että kaikki aktiviteetit loppuvat kesäksi. Juuri silloin kun vauva on sen verran iso, että sen kanssa pääsisi jo paremmin liikkumaan ja touhuamaan. Vauvauintia ja -muskaria syksyllä odottaen...

Viime yö meni vielä paremmin kuin edellinen, L nukkui klo 21-7.30 ilman heräämistä! Puoli seitsemän aikaan pinnasängystä kuului kukon kiekaisua muistuttava ääni, mutta kurkistaessani sänkyyn oli poika täydessä unessa. Ajattelin, että poika herää varmasti ihan kohta, mutta yllätykseksi nukkui vielä tunnin.

Marika kyseli meidän unirytmiä ja ennen rytmin muuttumista se meni aika tarkkaan näin:
*Aamuherätys n. klo 8.30, jonka jälkeen sitteriin istuskelemaan minun aamupalan ajaksi
*Aamupesujen jälkeen pikkupäikkäreille n. klo 9.30-9.45, nämä unet kestävät 15-45min (sopivasti, että ehtii sillä ajalla meikata ja valmistella päivän menoihin lähtöä)
*N. 3h aamuheräämisestä hieman pikkupäikkäreiden pituudesta riippuen pitkille päiväunille ulos, eli n. klo 11.30-12. Yleensä käydään lenkillä tai vaunuilla asioilla. Unien kesto 2,5-3h
*Poika herää n. klo 14-15, jonka jälkeen tunti-puolitoista tuntia hereillä ja pikkupäikkäreille, joiden kesto 20-35min.
*N. klo 18 iltapäikkäreille ulos, nukkuu 45min-1,5h verran.
*Iltapesut puoli yhdeksän maissa ja nukahtaa n. puoli kymmenen maissa.
* Yösyönti neljän-viiden aikaan

Eli kun Marika kyselit nukkuuko L kahdesti ja mihin aikoihin, niin meillä tosiaan nukutaan neljät päiväunet päivässä, ja joskus harvoin jopa viidet! Tämän hetken tilanne on tuohon rytmiin verrattuna, että kaikki tapahtuu n. tuntia aikaisemmin ja yösyöntiä ei ole ollut. Saa nähdä miten tilanne muuttuu vielä, vai ovatko yhtenäiset yöt tulleet ainakin hetkeksi jäädäkseen.

L nukahti nyt illalla jo kahdeksan maissa, mikä oli todellinen yllätys, sillä tänään nukuttiin myös iltapäikkärit! Kävin vaunujen kanssa lenkillä 45min ja ja L jatkoi unia pihalla vielä niin, että kokonaisunimääräksi tuli 2h! Ajattelin, että saa nähdä kuinka myöhäiseksi yöunille meno menee, mutta hereillä oltiin puolitoista tuntia, jonka jälkeen väsynyt mies nukahti sänkyynsä tuttipullo suussa. Tuttiahan meillä ei huolita, mutta tänään sen "korvikkeeksi" sopi lämmintä maitoa sisältävä pullo.

Nyt minä sitten täällä ihmettelen, että mitä ihmettä nyt tekisikään, kun "oma aika" alkoikin yllättäen jo aikaisin :)

Nukkumatin mailla

"Reissussa rähjääntyy" on sanonta, joka on mietityttänyt tässä päivän aikana. Ennen mummolaan menoa meillä oli todella tarkka ja hyvä uni-valverytmi, mutta nyt siitä ei ole tietoakaan. Viime yönä L nukkui ensimmäistä kertaa heräämättä läpi yön, klo 21-6.30. Puoliunessa joi 150ml maitoa, jonka jälkeen jatkoi unia kahdeksaan saakka. Tämä on tietenkin positiivinen asia, mutta sitä edelsi ilta ilman iltapäiväunia! Poika heräsi päiväunilta puoli kuusi ja vaikka kuinka yritettiin saada seitsemän aikaan pienille päiväunille, ei poikaa vain väsyttänyt. Kahdeksan jälkeen aloitettiin nukuttaminen ja yliväsyneen, raivoavan pienen miehenalun nukuttaminen on kaikkea muuta kuin helppo homma... Tänään heräsi päiväunilta jo joskus viiden aikaan ostosreissulla eikä nukahtanut edes kotimatkalla autoon, kuten normaalisti tekee. Taas moneen kertaan yritettiin nukuttaa vielä päiväunille, mutta ei! Kahdeksan aikan mentiinkin jo iltaunille ja olihan se aikamoista raivoamista jo melkein seitsemästä asti. Yritin nukuttaa vaunuihin sisälle, vaatteetkin otettiin pojalta pois ettei olisi kuuma, mutta uni ei vain tullut.  Vaikuttaisikohan tähän unien hukassaoloon ja kiukkuun niin reissu kuin pikkuhiljaa lopeteltu imetys maidontulon loppumisen vuoksi... Nyrkkejä L "puree" suutuksissaan ja väsyneenä, mutta ehkä se ei kuitenkaan kerro hampaiden tulosta, kai?

Hyviä vinkkejä päiväunien takaisin saamiseksi kaivataan!

Maailmaa ruusunpunaisin silmin

Äitiys ei suinkaan ole pehmentänyt päätä, vaan nyt kyse on sisustuksesta. Ruskea-valkeaan sisustukseen olen kaivannut jo jonkin aikaa jotain tehosteväriä ja nyt kevään myötä sisustuskuume on vain kasvanut. Tai sitten äitiyslomalla on vain liikaa aikaa katsella kotona ympärilleen... Haaveena on ollut tehosteväriksi hempeä vaaleanpunainen ruusu/ruutukuvioisena ja kun Hemtexissä silmiin sattui kyseistä väriteemaa, en enää malttanut olla nappaamatta jotain ihan pientä mukaan... Kaikeksi onneksi myös Ikea ja Jysk tarjosivat samaan tyyliin sopivia juttuja, joten nyt on väriä kerrakseen. En malta odottaa, että päästään reissusta kotiin ja laittelemaan uudet jutut paikoilleen. Mitään isoa muutosta en halunnut, eikä varmasti mieskään enempää vaaleanpunaista, joten saa nähdä mitä muutamalla tyynyllä, huovalla, kynttilöillä ja pöytäliinalla saadaan aikaan :)

Mummolassa mummolan rytmiin

Ollaan oltu pojan kanssa mummolassa lomailemassa ja ihana, säännöllinen unirytmi ei ole enää entisensä. Aiemminhan meillä herättiin aikaisintaan puoli yhdeksän aamulla, mutta täällä on herätty jo useampi aamu varttia vaille seitsemän! Itse en ole mikään aamuihminen, varsinkaan kun iltaisin ei tule mentyä tarpeeksi aikaisin nukkumaan. Uskon, että suuri syy aamuherätykseen varhentumiseen on pimennysverhon puuttuminen. Kotona meillä on makuuhuoneessa pimennysverho ja sen ansiosta ei aamuaurinko pääse herättelemään. Mummolassa on pelkät sälekaihtimet ja valoisaa on lähes läpi yön. Itsellänikin oli vaikeaa nukahtaa uudelleen yösyötön yhteydessä, pojan tosin siinä vaiheessa nukkuen kuin pieni possu matkasängyssään...

Nyrkin vienti suuhun on ollut viime aikoina todella mahtava leikki ja tätini ehdotteli, että voisiko tehdä hampaita! Voiko hampaiden teko alkaa jo näin aikaisessa vaiheessa? Tuttiahan L ei suostu ottamaan, vaan tutti aiheuttaa yökkäysrefleksin. Eilen tosin oli poikkeus sääntöön ja iltaunille laittaessa suostui 10min tutin houkuttelun jälkeen vaihtamaan peukalon tuttiin. Haluaisin yrittää opettaa tutin käytön, sillä peukalon syönti ei varmasti tee hyvää peukalolle saatika tuleville hampaillekaan...


Näin äitiyslomalla ei maanantaitkaan tunnu kamalalle ja mikäs sen ihanampaa kuin odotella päivän lämpenevän. Aivan ihana auringonpaiste jo ulkona, selkeästi hyvä syy pitkälle vaunulenkille :)

Kesää tehdessä

Blogihiljaisuuden aikana meillä on tehty kesää eli menossa on ollut uuden terassin rakennus sekä teimme myös uuden kukkapenkin (suunnitellen samalla jo seuraaviakin). Minä en ole koskaan ollut kukkaihminen ja muuttaessamme nykyiseen kotiimme takapihalla oli viisi kukkapenkkiä, ja piha on ihan normaalikokoinen rivitalon piha... Viime kesänä jo harvensimme penkkien määrää yhteen mutta nyt uuden terassin myötä ja ehkä myös siksi, että äitiyslomalla on liikaa aikaaa suunnitella, on kukkapenkkien määrä jälleen kasvussa. Puutarhamyymälät ovat täynnä ihania kesäkukkia ja niitä olisi mukava kesällä pojan kanssa pihalla ihailla. Hankimme myös laajennetulle terassille uuden sohvaryhmän ja mieli siintää jo vuoden päähän kesään, jolloin poika voi sitten sohvalla leikkiä ja tuolien päällä touhuilla. Enemmän sellaiselle on meillä käyttöä kuin ruokailuryhmälle. Suunnitteilla onkin postaus "näin lapsi muuttaa sisustuksen" kunhan saan kuvat otettua (eli siivottua ensin...). Tuntuu, että nykyään lähes jokainen päätös tehdään lapsen ehdoilla ja lapsen kannalta ajateltuna, mutta niin sen kai kuuluukin mennä :)

Rokotuksista selvittiin todella hyvin! Päivällä alkoi kitinä ja suu oli niin mutrussa, että annoimme särkylääkettä, jonka jälkeen olo helpotti ja hymy palasi kasvoille. Ilta meni vähän surumielin muttei itkien ja poika rauhoittui normaaliin aikaan yöunille. Yö oli vähän levoton, poika tuhisi normaalia enemmän mutta ei missään vaihessa herännyt niin, että olisi tarvinnut antaa lääkettä. Lääkepullo oli valmiina yöpöydällä ja mittasinkin yösyötöllä lämmön, mutta ihan normaali se oli. Seuraavana päivänä ei ollut enää tietoakaan rokotuksista ja kaikki oli kuten normaalistikin. Nyt alkaa rotarokotteen vaikutukset näkymään, viimeksikin oireet alkoivat ilmetä näihin aikoihin ja pahimmillaan olivat viikko rokotteen saamisesta.

Kohti liikkeitä

Meillä käännyttiin tänään ensimmäistä kertaa selältä kyljelleen ja en voinut kuin katsella sekä ihastella kuinka taitava pieni poika minulla on <3 Tyylinä oli jalat pyllyä myöten ilmaan ja heiluriliikkeellä kyljelleen. Aiemmin L ei ole kauheasti edes viihtynyt lattialla makoilemassa, ainoastaan jos on saanut olla puuhamatolla ja puuhamaton laulu soimassa taukoamatta (ei niin miellyttävää äidille...). Nyt on kuitenkin selvästi tullut viime viikon aikana entistä enemmän tarvetta liikkua, potkia ja huitoa, ja sen myötä on lattialla makoilukin kivempaa, kun ei itseään pysty sitterissä istumalla toteuttamaan. Iltapäivällä mies onnistui nappaamaan videolle toisen kääntymisen ja sitä videota ei ehkä koskaan kannata kenellekään näyttää äänet päällä, sen verran on urheilusuorituksen meininkiä ainakin kannustuksen osalta ;)

Piikkejä, piikkejä!

Tänään meillä on ollut se äidin pelkäämä päivä, ensimmäiset pistettävät rokotteet saatu eli kävimme 3kk-neuvolassa. Pituus ja paino oli hyvin kehittynyt, pituus menee edelleen yläkäyrällä ja paino alakäyrällä mutta poika onkin aina ollut pitkä ja hoikka. Omaa käyräänsä seuraa hienosti, joten ei kiirusta siirtyä kiinteisiin. Myöskin yöunien pituus kertoo siitä, että maito riittää vielä ravinnoksi. Meillähän nukutaan ensimmäinen unipätkä 6-8h, jonka jälkeen nukkuu (yleensä äidin kainalossa) vielä muutaman tunnin.

Rokotteen mahdollisesti aiheuttaman kuumeen takia en uskaltanut laittaa L:a ulos nukkumaan ja levottomasti nukuskelee tällä hetkellä eteisessä päiväuniaan. Sisäpäiväunet ovat olleet jo pitkään poissa kuvioista, sillä kun ulkona nukkuminen oikein opettamalla opetettiin, ei pinnasänky ole enää nukkumapaikaksi kelvannut. Onneksi yöksi nukahtaa sinne hyvin. Nyt on siis "huijatuilla vaunu-unilla" viileässä eteisessä kypärälakki päässä ja tumput käsissä. L on oppinut, että kun kypärälakki menee päähän, voi alkaa jo haukottelemaan ja kun kynnyksen yli työntää vaunuja edestakaisin, mennään ihan kuin kuoppaista tietä ;) Nämä pienet valkoiset valheet taitavat olla niitä, jotka kannattaa myös vauvakirjaan laittaa ylös: "Näin me sinua huijasimme jo ennen kuin joulupukkitarinaa oli edes kerrottu..."

Mahdollista kuumetta varten on valmiiksi hankittuna sekä nestemäinen että suppo-versio Panadolia. Kuulemma tänään voi olla odotettavissa kiukkuisuutta ja ärtyisyyttä, joten voi olla ettei tänään hymypoika ole oma itsensä. Hoitaja sanoi ihanasti, että "särkylääkettä ei tarvitse ansaita" ja meinaankin ohjetta noudattaa, ja antaa särkylääkettä herkästi jos tuntuu, että sitä tarvitaan.

Ensimmäinen äitienpäivä

Meillä vietetään ensimmäistä äitienpäivää kaksin pojan kanssa miehen ollessa töissä. Äiti on saanut osakseen valloittavia hymyjä ja suloista höpöttelyä, voiko parempaa lahjaa toivoa <3

Ihanaa äitienpäivää kaikille äideille!

Lapsettomien lauantai ja ikuistettuja hetkiä

Huomenna on minun ensimmäinen äitienpäivä, mutta sitä ennen vietettiin tänään lapsettomien lauantaita pojan kanssa miehen ollessa töissä. Mitä enemmän oman pojan hymyjä katsoi, sitä myötätuntoisempi ja surullisempi mieli tuli lapsettomia kohtaan. Kuinka suuresta määrästä rakkautta jääkään paitsi, jonka tuollainen pieni äidille ja isälle antaa <3 Niin hassulta kuin se kuulostaakin, niin tuntuu kuin joka päivä rakastuisi poikaan aina vain enemmän ja enemmän. Ne kaikki ihanat hymyt, hassut juttutuokiot ja vierekkäin nukutut aamuhetket, niitä en ikinä vaihtaisi pois. Viime vuonna tähän aikaan tuli itsekin pohdittua, että mitenhän tänä vuonna, joko meidänkin perheessä vietetään äitienpäivää. Tietoisuus siitä, kuinka yleistä lapsettomuus on, ei helpottanut lasta toivovan mieltä. Suomessa joka viides pariskunta kohtaa tahattoman lapsettomuuden, ja näin tuoreena äitinäkin täytyy muistaa myös niitä, jotka tekisivät mitä tahansa päästäkseen tähän tilanteeseen, missä itse on nyt.

Eilen meillä oli yhdistetty kaste-, perhe- ja hääkuvaus ja kuinka olikin ihanaa saada vielä kerran pukea hääpuku ylle, varsinkin kun ammattilainen teki meikin ja hiukset ja itse sai vain nauttia. Meidät tosiaan vihittiin pojan ristiäisten yhteydessä lähimpien sukulaisten ja ystävien ympäröimänä, ja morsian oli kyynel silmässä lähes koko päivän... Erityisesti hääkuvaus oli tunteellinen eilenkin, sillä kuvaaja auttoi todellakin pääsemään herkkään ja rakastuneeseen mielentilaan. Tuollainen kuvaushetki tulisi saada pakolliseksi kaikille pienen lapsen vanhemmille. Ihana hetki kahden, josta jää vielä kauniit muistot kuvien muodossa. Miten maltankaan odottaa, että saamme kuvat nähtäväksi!

Rakkaudesta raitoihin

Olen jo pitkään omassa pukeutumisessa suosinut raitapaitoja, mutta ennen kuin kukaan ehtii luulla, en kuitenkaan marimekon "lastentarhantäti"-versioita vaan trikoisia ns. nuorten versioita. Värillähän ei ole väliä, mutta mustavalkoista sen olla pitää ja niitä löytyy kaapista niin pitkä- kuin lyhythihaisena määrä, jota en halua edes tietää... Ne on helppo yhdistää mustiin farkkulegginsseihin ja on tarpeeksi siistiä töihin mutta kehtaa olla myös ihan kotosalla.

Kuinka ihanaa onkaan ollut huomata, että myös L:lle on löytynyt paljon kyseistä kuosia. Pojalle ei kuitenkaan mustavalkoinen ole paras väritys, liian raju kontrasti punatukkaiselle ja vaaleaihoiselle pikkumiehelle. Raitabodeja onkin kertynyt lipaston laatikkoon niin monivärisenä kuin kaksivärisenä ja niitä on ihana yhdistellä pehmeisiin velourhousuihin ja löytyypä meiltä ihanat ruskeat reisitaskuhousutkin.

Eilen kävin kirppareilla kiertelemässä ensimmäistä kertaa synnytyksen jälkeen ja reissu oli mitä kannattavin. Yleensä kun tuntuu, että kirpparit ovat täynnä vaaleanpunaisia mekkounelmia, niin nyt olivat poikienkin äidit innostuneet siivoamaan vauvojen vaatekaappeja. Kuvassa olevat kolme päällimmäistä bodya ovat eiliseltä reissulta, hintaa näillä oli euron verran kappale ja ovat kuin uusia! Muutakin toki tarttui mukaan, yhteensä kaksi kassillista vaatteita ja kerrankin löysin jopa itselle jotain. Teemaan sopivasti tummanharmaa-valkoraitainen neule, jota ei varmasti ole montaa kerta pidetty tai pesty.

Vielä muutama päivä sitten harmittelin, kuinka niin paljon vaatteita on jo jäänyt pieneksi, mutta nyt on onneksi seuraavaa vaatekokoakin jo paremmin odottelemassa kasvavaa käyttäjäänsä. Raskausaikana tuli ostettua vaatteita eniten kokoluokissa 50-62cm ja pikkuhiljaa alkavat pienimmät 62cm jäädä jo lyhyeksi. Tuntuu ihan hurjalle, että mamman pieni reilu 2kk siirtyy jo kohta kokoon 68cm! Minä kun luulin, että siinä kokoluokassa oltaisiin vasta joskus kesällä...

Onko teillä omia lempivaatteita, joiden kaltaisia ostatte ja puette myös lapselle?

Uuden alku ja hyvästit vanhalle!

Koko raskausajan kirjoittelin raskausblogia ja nyt kun pieni mies on saatu maailmaan, tuntui luontevalle aloittaa ihan uudelta pohjalta. Niinhän meidän arjellekin kävi, koko elämä pyörähti ympäri ja pikkuhiljaa opetellaan tuntemaan toinen toisiamme. Jonain päivänä voisin kirjoittaa lyhyesti miten tähän pisteeseen on päädytty, mutta nyt keskitytään kuitenkin ensin tulevaan!

Blogiin on tarkoitus tallentaa äitiyslomalaisen tunnelmia niin hyvässä kuin pahassa, rehellisesti ja pohtivasti. Minut teksteistä ja kuvista tunnistaville toivon, että nimeni ja henkilöllisyyteni pidetään poissa blogista. Jos tunnistat minut, mielelläni kuulisin sinusta s-postilla :)

Tervetuloa mukaan, nyt on se vaikein ja haastavin ensimmäinen postaus tehtynä!